Pikapyrähdys sukuloimassa

Käytiin sukulaiskierros eilen ja toissapäivänä. Olipahan haipakkaa mutta siitä selvittiin.

Mummolassa käytiin hiihtämässä. 

Ja olin ihan yllättynyt, miten hienosti poika 1v9kk suksia ja sauvoja käsitteli. 
Poika ja Eno lumihangessa


Pepekin pääsi juoksentelemaan irti


Enon aarteet kiinnostavia on

Isomummolla ja äijällä käymässä

Äijän hyrrä kiinnosti paljon

Mummon kävelykeppi myös.

Siinä olikin isoisovanhemmilla vilksettä ja vilinää vähän aikaa. Harmittaa kun meillä oli niin kiire. Käytiin nimittäin vielä Slinnassa miehen isällä ja haluttiin oikeaan aikaan kotiinkin vielä illalla. Oikein murhe näkyi vanhuksien silmillä kun nopeasti vaan käytiin :( Äijä melkein suuttui kun sanoin että ei meille tarvitse tarjota mitään: just noustiin miun isän luota kahvipöydästä. Joten glögit ne meille tarjosi...
Jospa sitä sitten Hiihtolomalla menisi ihan ajan kanssa käymään.

Joulupuuhaa

Se on joulu taas lähes menneitään, ainakin ne 3 joulun pääpäivää. Vielähän tässä on Loppiaiseen vähän aikaa.

Sain vihdoin blogin ulkoasuakin muoksittua hieman talvisemmaksi. Jei, hyvä minä.

Lapsi nukkui 3 tunnin päiväunet joten vielä valvoskelee. Timppa-lampaan joulujaksoa katsoo tuosta digiboxin tallennuksesta. Kohta iltapalaa ja nukkumaan.  

Joku haukkasi palasen. Tämä on itsenäisyyspäivältä.

Pikku leipuri

Joulun tunnelmaa

Lumiukkosoppaa maisteltiin

Tässä kuvassa on SITÄ JOTAKIN. Tästä haluan taulun. Jotenkin niin ihanan onnellinen tunnelma.

Tässä taas on toisenlainen tunnelma...

...jonka jälkeen oli hyvä nukahtaa

Pallo oli tippunut joten se piti nostaa takaisin. Kirjahyllykin taas suht siistinä kirjat ojennuksessa.

Tämänkin kuvan tunnelma on mukava. Jouluaattoaamulta.

Joulupuuroa.

Hurttimuksemme <3

Tiramisurahkakakkua. Koristukset tehty Freehandina sulatetusta suklaasta.

Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa...

Tää soittopeli on hieman epävireessä. Voi äidin korvia.... Olisko kappaleita c-duurikappaleita missä ei tarvitsisi käyttää C:tä eikä E:tä?

Meidän kokki3 oli löytänyt äidin kananmunapiilon. Ja rikkonut leivontakulhoon kananmunan aika hienosti. Yhtään ei ollut huti eikä rikotun kananmunan joukossakaan ollut kuoria...

Joulupäivänä leivottiin taas pipareita...

Leikittiin uudella junaradalla "TUUT TUUT"

Leikittiin keittiöleluilla.. saiskos olla hot dogia ranskalaisten ja herneiden kera?

Pukin tuoma Reiman toppahaalarikin pääsi heti Tapaninpäiväaamuna testiin. 

Ulkona oltiin äidin kanssa, tottakai. Isi lähti tapaninpäivän paineihin...

Flunssailua

Ollaan puoliksi kipeitä, minä ja poika. Ei jaksettu eilen mennä edes ulos.
Tänään tuntuu hieman paremmalle päivälle. Katsoo, jos menisi naapuriin glögille. He tietävät että ollaan kipeinä, heillä samaa tautia liikkeellä niin siksi uskallan toivoa tällaista reissua.

Viikonloppuna olis töitä. Ja hitsin kova pakkanen. Toivottavasti saan itseni suurinpiirtein terveeksi ennen lauantaita. Buranaa, lämmintä juotavaa ja strepsilssejä vetelen. Poikakin saa pamol F:ää tarvittaessa. Viime yö meni ihan harakoille. Noustiin kuitenkin "vasta" 4.30

Aamupalan aika. Palailen kuvien kera taas joku päivä. Nyt ei ole energiaa. Mihinkään ylimääräiseen. Eilenkin poika sai katsoa liikaa telkkaria. Jospa tänään luettais yhdessä vaikka monemonta kirjaa. Saatiin me sentään ruoka valmiiksi ja astianpesukone täytettyä.

Joulupukki lähetti meille ison laatikon paketteja. Taisi olla virhe tullut tonttujen kirjaamisiin, ei poika niin kiltti ole. Nyt on makuuhuone täynnä paketteja.
Ahdistaa kun mies osti minulle hirmu isokokoisia lahjoja, miulla on t-paita hänelle ja "pojalta" Kungfu Panda -playsationpeli.

Joulusiivouskin jää minun osaltani perussiivoukseen jos jaksettais Sunnuntaina edes se tehdä. Ei vaan ole energiaa näillä oloilla. Noh, ei sitä joulua kaapissa vietellä. Tai saunassakaan kokonaan.

Unikoulutus

Unikouluja on monenlaisia. Itse pidän sitä lähinnä jonkinsortin kirosanana ja vältän unikouluttamista sanan perinteisessä merkityksessä kuin ruttoa. Ennemmin puhun nukahtamaan opettamisesta. Tämä keino meillä tepsi ja varmasti tepsii jos vanhemmilla on vielä resursseja vähän yöllä touhuta. Jos olet jo yliväsynyt, ei tämä keino ole sopiva, kestää liian kauan.

Ymmärrän kyllä äidin unentarpeen ja unen hakemisen opettamisen vauvalle. En vain nykymuotoisista unikouluista ole löytänyt sellaista minkä hyväksyisin, niin että lapsella varmasti olisi turvallinen olo ja perusturvallisuus säilyisi. Kuitenkin Tassuttelu-unikoulu on lähimpänä sitä, mitä tarkoitan. Eli lempeästi, vaihe vaiheelta eikä yhdellä rytinällä. Olen sitä mieltä että tietyn verran yöheräilyä vauvavaiheessa pitää sietää ja läheisten (miehen) pitää auttaa (=hoitaa lasta) siinä että äitikin saisi nukuttua, edes päivällä.

Itse olen ollut sairaalaunikoulussa ja tulin vieläkin huonompiunisena takaisin huudettuani siellä yöt läpeensä pää punaisena.

Itse tehtiin näin:

1.Tissittelyt pois sängystä sohvalle. Tissittelyn lomassa silitystä ja laulua. CD:ltä soitettu musiikki kelpaa myös. Musiikin pitää olla rauhallista, ihan muutamilla soittimella soitettua. Voi olla myös rock-soittimilla soitettua mutta omasta mielestäni parhaita on suhteellisen rauhalliset, klassiset kappaleet. Klassiset kappaleet voivat myös sisältää nopeampia osia. Suosittelen Mozartia, Bachia tai Vivaldia. Sellaista mihin on turvallisen tuntuista nukkua.
2.Lapsi nukkuen sänkyyn (nukahdettuaan tissille), sinne jättäen.
3.Lapsi puoliunessa sänkyyn (juuri ennen kuin nukahtaisi tissille), silityksillä ja laululla uneen (tai se CD).
4.Lapsi hereillä sänkyyn, silityksillä ja laululla uneen (CD).
5.Kun lapsi oppi nukahtamaan silityksiin, lauluun, se siirrettiin öihin. Eli kun lapsi heräsi, se siliteltiin uneen. Ensin joka 2. kerralla silityksin ja joka 2.kerralla tissittelyllä uneen. Sitten joka 3.kerta tissittelyä ja lopulta tissiä sai vain 04 jälkeen aamuyöllä (nukkumaan meni klo 19). Tämä vaihe ottaa aikaa ja tässä tulee takapakkia, se ei haittaa nukahtamisopettelun kulkua. Kuuluu prosessiin että välillä on parempia öitä ja välillä huonompia. Pääasia on että yrittää nukuttaa ilman tissiä. Jos ei onnistu, ei se maailmaa kaada jos vanhemmat vielä jaksavat.

Lapsi kasvoi ja yhtäkkiä hän ei tarvinnut iltatissiäkään. Eikä sitä ainokaista yötissiäkään. Hän kasvoi, hän jaksoi olla syömättä, hän oppi nukahtamaan ilman tissiä ja tyytyväisenä. Toki flunssat ja hampaat tätä kaavaa hieman sotki öiden osalta mutta niin ne sotkevat normaalissakin unikoulussa. Itse pidän omaa tyyliäni normaaleille lapsille sopivana. Aikaa siinä menee hieman enemmän kuin perinteisessä huudatusunikoulussa mutta varmasti palkitsee.

Perinteistäkin unikoulua koetin 4 vai jopa 5 yötä  n.11kk iässä, kun meillä oli jo yöt olleet kk päivät ilman rintaa ja sitten poika yhtäkkiä halusikin taas. Olin mentaliteetillä "kyllä se ilman nyt on ja kyllä itku hälvenee yö yön jälkeen kun vaan olen tiukkana". Vtut. Oma poika huusi kahta kauheammin ja kauemmin yö yön jälkeen. Aloitti sen huutamisen aina aikaisemmin ja huusi siihen asti että tissiä sai. Äitinsä poika <3  Siinä vaiheessa luovutin, kun lapsi heräsi kun me miehen kanssa mentiin nukkumaan ja huusi lauluista ja silityksistä huolimatta 04-05:een kunnes sai tissiä. Tästä olen suruissani, raukka reppana. Tällöin päätin että En ikinä huudata lastani/tulevia lapsiani.


Mutta mitäs tehdä, kun lapsi herää kauan ennen kukonlaulua leikkimään ja äitiä vielä nukuttaisi? Siihen en ole vielä keksinyt mitään taikakonstia. Olen yrittänyt löytää hyvää balanssia nukkumaanmenoajan ja päiväunien keston välille ja löytää yhteyttä yliaikaisiin heräämisiin. Tänäänkin ennen klo 04:ää lapseni heräsi. Se on ihanaa kun kävin itse typeränä vasta 22.30 nukkumaan oltuani koko päivän ulkona töissä. Oppia ikä kaikki. Tällä hetkellä parasta näyttää olevan yhdistelmä: poika menee nukkumaan klo 19 jälkeen heti ja nukkuu niin pitkät päikkärit kuin suinkin nukuttaa. Eilen tietenkin mies herätti pojan 1.5h päiväunilta niin herättiin hirmuisen aikaisin.

Joulukiireitä, töitä

Viime viikonloppu ja tämä viikonloppu sekä seuraavakin viikonloppu menee töissä Matkus Shopping Centerissä. Liikenteenohjauksessa.
Ja huomaan olevani siinäkin hyvä. Tänään tuli pomolta suoraa palautetta ja kehuja. Oli vissiin eilen iltapäivällä mennyt asiat vturalleen, liikenne seissyt, olisko jotain vaaratilanteitakin tullut yms josta meille heti aamulla kuittailtiin. MUTTA ei meistä kukaan ollut töissä eilen. Itse en saanut lapsenvahtia. Joku sanoi että iltasanomissa/iltalehdessä olisi ollut juttua nettisivulla mutta en itse ainakaan löytänyt. Jos joku löytää, voi heittää linkillä.

Poikaa on lauantait ollut molemmat mummot hoitamassa, vuorotellen. Hyvin oli mennyt, muutaman tunnin nukkunut molempina lauantaina.

Eilen mekin muuten oltiin poitsun kanssa Matkuksessa :) Tosin shoppailemassa. Lähes kaikki joululahjat on nyt ostettu, jotain pientä vielä saattaa puuttua, täytyy vielä katsoa ja miettiä. Pojalta kummeille ainakin puuttuu ja varamummon paketti myöskin. Oli ihan kivaa: käytiin Ikeassa syömässä, shoppailtiin, kahvilassa kahvilla ja jäätelöt Spice Icessa.

Ikuisuuspannukakkuja

Tämä kuva on isänpäivältä: syötiin siis pannukakkua mansikkakastikkeella (itse tehtyä: pakastemansikat kattilaan, sokeria ja vaniljasokeria perään: Kiehautus mansikat suliksi ja sauvasekoittimella sileäksi) sekä vaniljajäätelöllä. Anteeksi hirmuisesti taas kuvanlaatu. On kyllä taas NIIN antitaiteellista kun vaan voi olla.

Eilen tein samaisen mansikkakastikkeen lisäksi pannukakkua: yhden pellillisen kotikäyttöön, toisen tämän aamun pikkujoululeikkibrunssille.
Olin laittanut uunin lämpeämään kiertoilmalla koska siten lämpenee nopeammin. Pannukakku on kuitenkin sellainen hassu otus (minulle ikuinen murheenkryyni: ikinä ei tiedä, miten käyttäytyy vaikka tekee samalla ohjeella) että kiertoilmalla se ei onnistu. Itse siivoilin eilen sohvanalustaa ja uuni lämpesi. Mies sen minulle ilmoitti ja kehotin laittamaan pannukakun numero 1 uuniin. Enhän minä millään muistanut että se oli kiertoilmalla, ennen kuin pinta oli aika ruskea. Vaihdoin tasalämpöön mutta oli jo liian myöhäistä. Siitä pannukakusta tuli pannukakku. Osittain raaka, pinnalta kova. Jesh. Se siis syötiin itse. Toinen pannukakku onnistui paremmin mutta meinasin unohtaa sen uuniin. Se saattaa olla vähän kuivahko.

Ehkä rakkaat brunssilaiset antavat sen anteeksi, ovathan he tottuneet näihin minun leipomuksiini löysistä mokkapalankuorrutteista lähtien. (Vinkkinä että ei kannata vesihauteeseen laittaessa tökätä kurrutekulhoa sinne vesisuihkun alle)

Jotta elämä ei ole tylsää, tätä kirjoittaessa rakas poikani oli hakenut ruokatuolin tiskialtaan viereen ja kauhoi likaista vettä suuhunsa likaisella kauhalla. Vastustuskykyä, vastustuskykyä. Onneksi oli vain eilisessä mansikkakattilassa ollutta vettä eikä mitään vielä ällöttävämpää kuten likaista jauhelihakeittovettä.

Pojan ensimmäinen lauseenkaltainen

"Äiti, litää tishiä"

Se se sitten oli. Tänä aamuna aamutissin jälkeen. Aika suloista. Ja niin tyypillistä. Muutenhan meillä ei enää tissitelläkään kuin aamulla. Ja jos poikani luulee että on aamu klo 04, voi sanoa että ei vielä, nyt nukutaan. Muutama silitys ja poika nukkuu taas vähän aikaa.

Harmaata, märkää, ankeeta, syysmasistelua

Mihin se kaunis lumi ja pieni pakkanen hävisi?

Viimeaikoina taivaalta on satanut pelkkää vettä. Ulkona on pelkkää kuravelliä ja ei innostaisi yhtään lähteä lapsen kanssa sinne tietäen että lapsi makoilee sitten lätäköissä ja kurassa. Jos ei muuten niin suuttuessaan mätkähtää selälleen tai mahalleen siihen missä ikinä onkin

Muistellaanpas niitä lokakuisia lumipäiviä kuvien kera:

Tästä kuusta ei ulkoilukuvia olekaan montaa koska on ollut niin kurjat kelit. Kyllä se lumi ja joulu sieltä vielä tulee. Pitäisi saada jouluvalot viriteltyä, varmaan ensi viikonloppuna sen teen. Mieheni täytyy tarkistaa, mikä varaston sähköissä on vialla kun eivät toimi. Ehkä sulake palanut kenties.

Musiikkia

Lainasin lastenlaulukirjan kirjastosta ja niitä ollaan lauleskeltu ja soiteltu pojan kanssa.

Olen myös tehnyt sellaisen huomion lapsestani, että poika ei hakkaa pianon koskettimia niinkuin suurin osa taaperoista tekee, vaan pehmeällä kädellä yksitellen sormia liikuttelee. Soitto ei ole oikeita kappaleita mutta kaunista joka tapauksessa.

Ihaninta on että pienen pätkän soitettuaan poika keskeyttää, kääntyy katsomaan yleisöä ja taputtaa iloisesti. Sitten soitto taas jatkuu.

Unet paranee!

Tehtiin sellainen radikaali veto viikonloppuna että vaihdettiin miehen kanssa nukkumispaikkoja "että äitikin saa vähän nukuttua". Mitä teki poika? Nukkui koko yön lähes heräämättä. Toinen yö tällä järjestyksellä meni myös minimaalisella herätyksellä, samoin viime yö. Miinuksen tissittely kyllä väheni taas mutta toisaalta ei se poika nukkuisi jos tissiä kaipaisi.

Joten meillä imetellään vain aamulla herätessä, sekin varmaan jäisi helposti pois. Niisk. Haikeeta. Vaikka tätähän minä olen aina halunnut! Että imetys jää pois helposti ilman itkuja, sitähän imetysfilosofiani on ja todellakin on onnistunut. Silti vaikeaa tämä äidin elämä kun pitää itkua tihrustaa onnistumisestakin. Äitini kanssa puhuin tänään tästä aiheesta ja olen ihan vilpittömän onnellinen tästä 1v8kk:n imetystaipaleesta jos herra meinaa viimeisenkin tissittelyn pois tässä pudotella, ei jää mitään hampaankoloon. Mutta ei olisi kyllä haitannut jos jatkuisi x määrän aikaa myöskään. Näin imetystaipaleen ehtoopuolella voin todeta että ei meidän tissitakiainen niin takiainen ollutkaan loppupelissä. En tiedä mikä siinä on mutta ei hän revi paitaa saadakseen tissiä eikä myöskään huuda "tissiääää" niinkuin pikkuveljeni vuoden iässä. Ei edes tissejä hiplaile muuta kuin väsyneenä ja silloinkin vähän vain taputtelee tuosta kauluksen yläpuolelta.

Kolme äärettömän hyvää yötä siis takana... x määrä edessä. Mieli on virkeämpi kuin pitkään aikaan taas.
Kuvia on kännykän syövereissä, en vain tiedä missä piuha on. Ehkä sen pian löydän ja tännekin kuvia voin taas laittaa, näyttää blogi aika köyhältä näin. Pitää teemakin muuttaa kohta talvisemmaksi, kovaa kyytiä taas lunta tupruttelee. Toivottavasti ainakin huomiseen olisi, pääsisi poika laskemaan mäkeä taas.

Pitkästä aikaa superhuono päivä

Oli kyllä tänään maailman raskain päivä. Jo monta yötä nukuttu pojan takia huonosti. Teki hampaita, oli nuhaa, kylmä, kuuma, kiukutti jne. Viimekin yönä valvoin 3 tuntia pojan kanssa yrittäen saada takaisin nukkumaan ILMAN TISSIÄ!! Ei siitä tule mitään jos 1 jälkeen annan tissiä, se hamuaa sitä sitten 2,3,4,5 ja sitten herääkin jo. Viime yönä sitten vihdoin kun sain simahtamaan, nukkui 6:een jonka jälkeen heräsi miehen kanssa touhuamaan. Minä nukuin sitten vielä vähän aikaa.

Alkoi kuitenkin kiukkuamaan isänsä lähdön jälkeen. Päätin olla menemättä kerhoon. Mentäisiin ulos sitten nauttimaan viimeisitä lumista. Noh, eipä menty. Poika kiukkusi niin että yritin 9 aikaan laittaa nukkumaan. Turhaan. Ei sitten, ei nukuta. Lounas syötiin normaalisti 11 aikaan jonka jälkeen yritin nukuttaa ensin ilman unitissiä ja sitten sen kanssa. Ei auttanut. Ei nukahtanut.

Jatkuvasti teki kiellettyjä ja vaarallisia asioita: haki keittiön tuolin, raahasi sen keittiön työpöydän eteen, otti seinän vierestä veitsen ja lähti juoksentelemaan iso terävä veitsi kädessä. Vitsi että suutuin. Täytyy tunnustaa että vähän huusinkin lapselle. Mutta vasta sitten kun sain veitsen lapsen kädestä pois, ettei vain sattunut vahinkoa sen takia että äiti komentaa ja tulee itkupotkuraivari veitsi kädessä. Olisi sen voinut paremminkin hoitaa. Ja kun vastaavanlaisia tilanteita oli miljoona muuta.

Olin ihan sekaisin väsymyksestä 12-14 välisen ajan, kärttyinen ja vihainen. Miksi lapsi ei nuku? Eihän se lapsen syy ollut, käyttäydyin täysin väärin. Kellon lähennellessä 14 lapsi oli ihan hirmuisen itkuinen ja väsynyt, Istutin sen sohvalle ja kävin itse pitkäkseni. Poika rakas tuli halaamaan miun jalkaa, pää masun päällä ja nukahti ihan muutamassa sekunnissa siihen <3 Itsekin hieman torkahdin. Nukuin tunnin ja aloin herättelemään poikaa ettei menisi ilta pitkäksi. Tarvitsenhan omaakin aikaa. Lapsi oli kyllä kiukkuinen loppuiltapäivän isänsä tuloon asti (mikä lie siinäkin on että äitille kyllä kiukutaan mutta isälle ollaan enkeleitä) mutta itse jaksoin olla aikuinen.

Ah, taas yksi vaaratilanne:
4 jälkeen olin laittanut makaroonilaatikon uuniin, hella levyt oli vielä kuumia koska ruskistin jauhelihan ja keitin makaroonit. Laiteltiin pyykkiä ja poika pyyhkäisi keittiöön: taas tuoli ja hellan viereen, kiipesi ja oli jo levyihin koskemassa. Voi että minä huusin että POPPAAA!! Joka pysäytti pojan. Minä itkien hakemaan poikaa ja torumaan, että noin ei saa tehdä, levy on kuuma ja siinä olisi voinut käydä pahasti.
Onneksi olin saanut sen pienen torkun ottaa, loppuilta meni sitten pidemmällä pinnalla, mieskin tuli 17 aikoihin kotiin.

Jospa sitä taas huomenna jaksaisi olla parempi äiti. Ja jospa poika antaisi tänä yönä nukkuakin.

Lunta!!

Eilisen vastaisena yönä mekin saatiin lunta. Joka tosin sulaa hyvää vauhtia pois.

Mutta lapseni sai istua pulkan kyydissä ja vetää sitä itse. Äidin tekemät lumipallot oli kivoja heitellä ja iltapäiväulkoilulla laskettiin mäkeä. Liukuriakin koitettiin.
Oli kyllä ihanaaihanaaihanaa. Iltapäiväulkoilulla oli paljon lapsia laskemassa mäkeä. Jotkut pojat olivat kyllä vaarallisilla leikeillä autotiellä laskemassa risteykseen päin. Niille käytiin aikuiset sanomassa että siinä ei leikitä, voi sattua todella pahasti. Autotie oli liukas kun tiistaina oli ihan jäässä tiet ja siihen satoi lumi päälle. Onneksi mitään ei sattunut ja pojat taisivat kyllästyä meidän jatkuvaan huuteluun ja motkottamiseen. En tiedä, keitä pojat olivat mutta kuulemma heidän vanhempansa eivät välitä. Siitä kauhistuin kovasti, pienin varmaan 5-vuotias.

Oikein masentaa kun tuo on nyt sulamassa pois. En pidä marraskuusta. Kylmää, pimeää, kuraista, ankeaa. Jotenkin tämä on sellaista pysähtynyttä aikaa.

Kunhan löydän kännykkään piuhan, laittelen kuvia lumileikeistä <3

Kylmä päivä

Tiedä taas mitä laittais lapselle päälle näillä keleillä. Aamulla oli hieman liian ohut pipo, iltapäiväksi laitoin paksumman pipon + kypärämyssyn.
Muu varustus: kerrastohousut, ph-paita, villasekoitekerrasto (housut ja paita), vk-vaatteet, toppahanskat, talvigoret kenkinä.

Kyllä se talvi sieltä vaan tulee. Pitää vielä koittaa tuo pojan viime vuoden 92cm haalari, vieläkö sopii. Siinä oli kyllä kumman lyhyet hihat ja lahkeet joten saas nähdä. On meillä odottamassa 98 cirafin kaksiosainen toppapuku mutta se voi taas olla meidän pojalle liian iso vielä. HANKALAA!! Kun mitotukset on jokaisessa vaatteessa vähän erilaiset.

Itsekin puin fleeceä kuoripuvun ja kerraston väliin. Olis voinut lämpösemmät sukat olla kengissä.

Ehkä sitä tästä taas oppii pukemaan :) Plussaa oli että tänään pojan kädet oli vain viileät, varpaat ihan lämpöiset.

Univelkaa

Imetysviikon kunniaksi muutama imetyskuva <3 

Tämän pienen äidin univelkaa on liikaa. Viime yönä sentään oli suhteellisen hyvä yö, ehkä sen takia kun eilen poika ei nukkunut päiväunia. Ja käytiin apteekissa ostamassa Pamol F:ää. Epäilen että taas hampaita tekee, olisko ne NE viimeiset hampaat mitkä vaivaa. Nuhaakin on hieman tullut samoin kuin kulmahampaiden kanssa, ja löysähköä kakkaa. Tai sitten ihan vaan flunssaa. Mutta eilen illalla söi leipää, haukkasi ja irvisti että kipeää teki jonka jälkeen ei suostunut syömään. Hieman viittais hampaisiin.

Taas yksi huonoäiti -päivitys

Voi että olen NIIN huono äiti.

Viime yö meni sanonko mihin. Lapsi valvoi 03 alkaen enemmän ja vähemmän. 04 käytiin syömässä aamupalaakin kun arvelin syyksi nälkää: olihan poika skipannut iltapalan kun riisipuuro ei ollutkaan hyvää.

05 asti valvoin, sitten mies heräsi. Nukuin tunnin. Odotin sitten että poika simahtaisi. Sitähän ei tapahtunut. Klo 9 mentiin ulos, klo 10 jälkeen tultiin sisälle. Istahdin pieneksi hetkeksi koneelle ja kun käännyin, poika oli nukahtanut sohvalle ILMAN RUOKAA. Heräsi 12.30 ja söi vähän makkaraa ja vihanneksia. Sitten alkoi kiukkuaminen. Ja mitä tekee tämä huono äiti? Laittaa lauludiplomin digiboxilta pyörimään... Hyvä hyvä... NOT!

Musiikkia konsertissa

Käytiin pikkusiskoni ja pikkuveljeni kanssa soittassa perheet musisoivat -konsertissa.
Esitettiin Hummanihei-villivarsa sikermä piano-alttoviulu-laulu esityksenä. Oli hauskaa. Itse sain etusormeen rakkulan kun kaikki mitä soitin oli pizzicatona. Noh, kyllä se siitä paranee.

Poikakin oli siellä kuuntelemassa ja hienosti kuuntelikin. Vähän huuteli böötä ja boota aluksi, söi rusinoita. Kerran pianokappaleen aikaan karkasi ja lähti kävelemään. Ajattelin että ei se uskalla kauas mennä joten annoin mennä. Sitten se kääntyi lavallepäin joten oli pakko mennä hakemaan. Epäilen että olisi mennyt mukaan soittamaan.

Oli kyllä mahdottoman mukavaa olla kuuntelemassa erilaisia esityksiä mitä perheet olivat valmistelleet. Ensi vuonna ehkä poikanikin olisi soittamassa jotakin...

Taaperoimetyksestä

Tutkimus taaperoimetyksestä Vastasin tutkimukseen tällaisella tekstillä. Laitan sen tännekin koska haluan. Ajatuksen virtaa lastenohjelmien lomassa.


Poikani on 1v7kk vanha (syntynyt maaliskuussa 2011) ja imetän yhä. Myös yöllä, tai pitäisikö sanoa että lapsen aloitteesta vain yöllä. Sen lisäksi päivällä jos ollaan jossain kaukana kotoa ja uniaika painaa päälle, välipalana annan rusinoiden tms sijasta äidinmaitoa. 

Imetys on aina ollut itsestäänselvyys minulle. Vauvoja imetetään ja vauvat syövät tissistä maitoa. Tämä on aina ollut selviö. Samoin kuin se että vauvat syövät PALJON ja ovat rinnalla pitkiäkin aikoja kerralla. Pikkuvauva-aikana nämä muutamat seikat auttoivat minua, vauvani oli suorastaan tissitakiainen. Aina tissillä. Tai ainakin vähän väliä. Pikkuhiljaa kiinteiden myötä maidon tarve väheni ja imetyskerrat luonnollisesti sen mukana. En pakottanut poikaa vähentämään vaan seurailin merkkejä halusta imeä. 10kk neuvolassa neuvottiin jättämään yöimetyksiä pois, ne jäivätkin n.11kk:n iässä aika kivuttomasti. VÄHÄKSI AIKAA. Sitten lapseni tarvitsi taas enemmän rakennusaineita ja huusi yhä tihenevässä ja kovenevassa määrin 5 yötä putkeen. Sitten tein päätöksen että en tule huudattamaan lastani yösyöttöjen takia enää ikinä. 
Vauvasta kasvoi taapero. Päiväimetykset vähenivät entisestään aikuisten ruokaan siirtymisen myötä. Kuitenkin yösyömiset siellä ovat yhä niin että yöllä syödään 1-2x (kipeenä useammin) ja aamulla herätessä. 

Imetys on minulle todella tärkeää. Se on yksi läheisyyden muoto, apuväline lapsen rauhoittamiseen ja tapa jolla saan pienen hengähdystauon vipeltäjän kaitsemisessa. Lapseni edelleen nautiskelee tissillä ja siinä saattaisi puolikin tuntia nautiskella. Sitä on ilo katsoa: lapsi naureskelee imiessä jos häntä katsoo, sanoo namnam ja ottaa lisää. Tuttia lapsella ei ole ollut koskaan, näytti vauvana niin luonnottomalta kapistukselta että en sitä vauvalle antanut lainkaan. Joten minä olen lapseni tutti. Ei se minua häiritse eikä lastanikaan koska tietää että päivällä ei syödä tissiä jos äiti ei tarjoa. Vasta vähän aikaa sitten lapsi jätti unillemenotissit pois. Ensin jätti illasta, sitten päiväuniltakin. Se oli kova paikka. Varsinkin tuo iltatissin jääminen. Itkuakin tihrustin: "nyt lapseni ei enää tarvitse minua".  Siitä kuitenkin selvittiin ja lapseni edelleen tarvitsee äitiäkin.

Taaperon imetys on hiipinyt vaivihkaa elämään. Ensin poika oli vauva, sitten yhtäkkiä 1-vuotias ja pieni taaperoinen. Miltäkö taaperon imetys tuntuu? Luonnolliselta. Toisaalta hävettävältäkin. Niin paljon kuulee inhottavia kommentteja yli 1-vuotiaita imettävistä että kyllä se tuntuu. Tuntuu niin että välillä häpeillen tunnustaa, kyllä meidän poika vielä tissiä syö. Ja vielä pahempi synti: syö yöllä. Sen ei silti pitäisi olla niin. Ei pitäisi kokea ympäristön painetta moisesta asiasta, jonka tietää olevan lapselle parhaaksi. Lapseni ei ole ollut ikinä kuumeessa. Ei ikinä! En voi sivuuttaa tätä asiaa vaan uskon vakaasti että omasta hyvästä immuunipuolustuksestani on jotakin hypännyt lapselleni tissimaidon mukana. Toivottavasti taaperona lehmänkakkaa syöden tulleet vasta-aineet auttavat myös omaa lastani, häntä en kyllä päästä syömään lehmänkakkaa mistään hinnasta. Yäk!!

Kannustusta? En oikeastaan ole saanut kannustusta ihmisiltä, joita tapaan. Yksi kaveri on kannustanut ja sanonut että IHANA asia. Jotkut ovat kyllä sanoneet että eihän se mitään haittaa. Mutta eivät näe taaperoimetyksen hyötyjä vaan sielläkin sellainen hävettävä tunne pohjalla. Ulkopuoliset ovat vähän ihmetelleet esim. perhekerhossa kun otan pojan syliin kerhon jälkeen ja annan välipalaa. Poika nukahtaa usein kotimatkalla, ruoka-aika on silloin kun kerho loppuu enkä halua pojan nukahtavan nälkäisenä. Silti näistä samoista ulkopuolisista ei ole mitenkään omituista antaa vauvan korvikkeita/vellejä lähes 2-vuotiaalle tuttipullosta. Se vasta omituista onkin :D Vaikka mikäpä minä olen kommentoimaan joten olen ollut hiljaa ja hymyillyt. ka
Olen kyllä imettänyt siellä missä on ollut tarvetta. Toki poika on jo niin iso että esim. kaupassa ei tarvitse imettää. Lähinnä junassa jos vesipullo on unohtunut kotiin tai tuolla perhekerhossa kun poika on tarvinnut välipalaa.
Minulle imetys ei ole millään tavalla ollut rajoittavaa ikinä. SIlloinkin kun poika oli oikea tissitakiainen ja roikkui lähes 247 vauvana tississä, menin ja tulin miten halusin. Usein toki halusin olla kotona mutta ihan yhtälailla olen käynyt kaupungilla ystävien kanssa kahvilla tai ostoksilla. Sitä vain pysähtyi ja imetti kun oli tarvis. Luonnollinen asia, jos joku paheksui, oli se hänen oma asiansa. Voi kun olisi samanlainen itsevarmuus nyt kun imetän isompaakin lasta.

Suhteeni imetykseen on siis muuttunut. Tunnen että ulkopuolelta tulee paineita imetyksen lopettamiseen turhankin paljon. Kuitenkin syvällä sisimmässä on se sama alkukantainen ilo ja läheisyyden tuntu joka oli vauva-aikanakin. Lapseni ei oikein siedä lehmänmaitoa suurina määrinä joten miksi  antaisin kalliita kaura- soija yms maitoja kun tisseistä tulee ihan ilmaista tavaraa. On todella tyydyttävää (ei seksuaalisessa mielessä vaan toisella tavalla) kun näkee että lapsi nauttii. Sitä on hirmuisen vaikeaa ilmaista sanoin. Tunne on Onni, isolla O:lla. Tunne on tyytyväisyys.

Imetyksen suhde vartalooni. Ei mitään merkitystä, tai onpas kun tarkemmin miettii. Rintani rupsahtivat jo raskausaikana, ison mahan kanssa näytin lähinnä kivikautiselta maaemo-patsaalta isoine riippurintoineen ja isoine mahoineen. Sitä ei imettämättömyys olisi pelastanut millään muotoa. Itse asiassa länsimaisen kauneusihanteen/seksikkyysihanteen kautta ajateltuna kauneimmillaan rintani olivat silloin ekat 3kk kun olivat ihan oikeasti täynnä maitoa ja turvoksissa. Näytin ihan pamela anderssonilta :DD Jos ei ottanut lukuun liikaa mahanahkaa. Nyt jäljellä on enää tyhjät nahkapussit. Ei se asia häiritse minua muuten kuin rintaliivejä ostaessa: hankalaa miettiä rintojen korkein kohta ja mitata sitä, kun se on alempana kuin rintojen alta otettu mitta. Rinnoistani on tullut imetyksen aikana herkemmät myös miehen kosketukselle. Jopa toivon että hän koskettelee niitä. Tällä ei ole mitään tekemistä lapsen imettämisen kanssa, en saa mitään seksuaalista nautintoa lapsen imettämisestä mutta koska rinnat ovat herkistyneet, tuntuu miehen kosketus hyvältä. Ennen en tuntenut juuri mitään. En nautintoa enkä kyllä inhoakaan kun mies niitä kosketteli.

Imetys on antanut rinnoilleni tarkoituksen. Niillä ruokitaan vauvaa/lasta. Ja imetys on tuonut niille myös toisen, intiimin tarkoituksen. Ennen ne olivat vain ylimääräiset pallot rintakehässä.


Imetys ja oma hyvinvointini. Hmm. Voin paremmin kuin ennen. Henkisesti. En osaa erottaa, mikä johtuu mistäkin. Ennen raskautta olin hieman masentunut, laiskistunut ja lapsen myötä olen saanut lisää energiaa hirmuiset määrät. Ensimmäiset 3kk vauva-aikana olin yhtä hymyä ja vaaleansinisiä hattaroita. Toki omaan henkiseen hyvinvointiini vaikuttaa myös paikkakunnanvaihdos kaupungista pienehköön kuntaan.
Imetys ei laihduta minua eikä tuota muitakaan muutoksia enää. Se vain on. Se on tullut vahvaksi osaksi identiteettiäni ja onkin hankalaa ajatella aikaa jolloin en enää imetä. Se aika tulee kyllä vielä ja se aika on toivottavaakin kun lapsi itse vieroittuu lopuistakin imetyskerroista. Sen menetystä varmasti suren jossain vaiheessa, paljonkin. Onhan se kauan ollut osa arkeani. Toisaalta tulen juhlimaan oman, luonnollisen vieroittumisen imetysfilosofiani onnistumista ja ehkä toivoa on saada nukuttua yksi kokonainen yökin ilman herätyksi. Toisaalta, lapseni heräilee muutenkin kuin tissinkaipuussa että suurella todennäköisyydellä tuo on toiveajattelua. 

Sisätouhuja

Kirjoitusinspiraatio iski tälle päivälle mutta ei varmaan haittaa ketään. Kuviakin kertynyt jonkinverran joten niistä on kiva kirjoitella. Kuvat on myös hyviä muistutuksia, mitä onkaan tullut tehtyä.





Herra Huu piirtää. Ihan s-marketista löytyi tuollaiset piirustuspalikat. Niillä on kiva piirtää ja rakennella tornia ja tutkia, miten käy yhteen.

Laivalta toin murulille ensimmäisen kauko-ohjattavan ja voi sitä ihmetystä. Ensimmäiset käyttökerrat oli lähinnä auto 10cm eteenpäin ja kiinnihän se piti ottaa ettei karannut. Auto on kerinnyt käydä jo kerran koiran vesikupissa joten saas nähdä, miten kauan toimii. Toistaiseksi nyt ainakin.

Jalkapallonpeluuta eteiskäytävässä. Ihan äärettömän hauskaa. 

Rakennettiin maja sohvatyynyistä sohvalle. 

Joskus pitää ihan vaan hassutella.

Brion palalaatikko. Korvikelelu Tupperwaren ollessa rikki ja varaosia odotellessa. Huom! Pikkuhousut!! Harjoittelemme pottailua aina päiväunien jälkeen. Välillä tulee lattialle mutta pottaankin ollaan jo saalista saatu. Isin kanssa eilen minun kahvakuulatunnin aikana oli kakatkin tulleet lattialle. Uskon vakaasti että tuo poika osaa pidättää. Minun kanssa ollessa ei välttämättä tule 1,5h pottaan mitään, mutta ei lattioillekaan. Sitten tulee isi kotiin ja minun poissaollessa n. tunnin, poika pissii 3x lattialle... Hmm... 

Tästä kuvasta en tiedä mitä poika touhuaa mutta tovin se jaksoi. 

Syksyn ulkoiluja

Siinä olisi taas kuvasaastetta kerrakseen :) Kaunis sateenkaari naapuritalon katon yllä ja poika touhuissaan. Pojalla uudet Vikingin gorelenkkarit testissä.
Viimeisenä meidän hurjasta hurtasta yksi kuva. Oli taas nurmikon mutaläntissä pyörinyt, ei kamera tehnyt oikeutta mutalänteille. Oli siis päässä ja kyljessä ihan reippaasti.

Tässä blogissa ei mitään hirmuisia kuvahienouksia ole koska en oikein osaa kuvata muuta kuin peruskuvia ja en osaa muokata kuvia. Saatte tyytyä näihin. Eihän tämän pitänytkään olla mikään hienostelublogi vaan elämänmakuinen. Elämään kuuluu epätäydellisyyskin.