Oli kyllä tänään maailman raskain päivä. Jo monta yötä nukuttu pojan takia huonosti. Teki hampaita, oli nuhaa, kylmä, kuuma, kiukutti jne. Viimekin yönä valvoin 3 tuntia pojan kanssa yrittäen saada takaisin nukkumaan ILMAN TISSIÄ!! Ei siitä tule mitään jos 1 jälkeen annan tissiä, se hamuaa sitä sitten 2,3,4,5 ja sitten herääkin jo. Viime yönä sitten vihdoin kun sain simahtamaan, nukkui 6:een jonka jälkeen heräsi miehen kanssa touhuamaan. Minä nukuin sitten vielä vähän aikaa.
Alkoi kuitenkin kiukkuamaan isänsä lähdön jälkeen. Päätin olla menemättä kerhoon. Mentäisiin ulos sitten nauttimaan viimeisitä lumista. Noh, eipä menty. Poika kiukkusi niin että yritin 9 aikaan laittaa nukkumaan. Turhaan. Ei sitten, ei nukuta. Lounas syötiin normaalisti 11 aikaan jonka jälkeen yritin nukuttaa ensin ilman unitissiä ja sitten sen kanssa. Ei auttanut. Ei nukahtanut.
Jatkuvasti teki kiellettyjä ja vaarallisia asioita: haki keittiön tuolin, raahasi sen keittiön työpöydän eteen, otti seinän vierestä veitsen ja lähti juoksentelemaan iso terävä veitsi kädessä. Vitsi että suutuin. Täytyy tunnustaa että vähän huusinkin lapselle. Mutta vasta sitten kun sain veitsen lapsen kädestä pois, ettei vain sattunut vahinkoa sen takia että äiti komentaa ja tulee itkupotkuraivari veitsi kädessä. Olisi sen voinut paremminkin hoitaa. Ja kun vastaavanlaisia tilanteita oli miljoona muuta.
Olin ihan sekaisin väsymyksestä 12-14 välisen ajan, kärttyinen ja vihainen. Miksi lapsi ei nuku? Eihän se lapsen syy ollut, käyttäydyin täysin väärin. Kellon lähennellessä 14 lapsi oli ihan hirmuisen itkuinen ja väsynyt, Istutin sen sohvalle ja kävin itse pitkäkseni. Poika rakas tuli halaamaan miun jalkaa, pää masun päällä ja nukahti ihan muutamassa sekunnissa siihen <3 Itsekin hieman torkahdin. Nukuin tunnin ja aloin herättelemään poikaa ettei menisi ilta pitkäksi. Tarvitsenhan omaakin aikaa. Lapsi oli kyllä kiukkuinen loppuiltapäivän isänsä tuloon asti (mikä lie siinäkin on että äitille kyllä kiukutaan mutta isälle ollaan enkeleitä) mutta itse jaksoin olla aikuinen.
Ah, taas yksi vaaratilanne:
4 jälkeen olin laittanut makaroonilaatikon uuniin, hella levyt oli vielä kuumia koska ruskistin jauhelihan ja keitin makaroonit. Laiteltiin pyykkiä ja poika pyyhkäisi keittiöön: taas tuoli ja hellan viereen, kiipesi ja oli jo levyihin koskemassa. Voi että minä huusin että POPPAAA!! Joka pysäytti pojan. Minä itkien hakemaan poikaa ja torumaan, että noin ei saa tehdä, levy on kuuma ja siinä olisi voinut käydä pahasti.
Onneksi olin saanut sen pienen torkun ottaa, loppuilta meni sitten pidemmällä pinnalla, mieskin tuli 17 aikoihin kotiin.
Jospa sitä taas huomenna jaksaisi olla parempi äiti. Ja jospa poika antaisi tänä yönä nukkuakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti