Tehtiin sellainen radikaali veto viikonloppuna että vaihdettiin miehen kanssa nukkumispaikkoja "että äitikin saa vähän nukuttua". Mitä teki poika? Nukkui koko yön lähes heräämättä. Toinen yö tällä järjestyksellä meni myös minimaalisella herätyksellä, samoin viime yö. Miinuksen tissittely kyllä väheni taas mutta toisaalta ei se poika nukkuisi jos tissiä kaipaisi.
Joten meillä imetellään vain aamulla herätessä, sekin varmaan jäisi helposti pois. Niisk. Haikeeta. Vaikka tätähän minä olen aina halunnut! Että imetys jää pois helposti ilman itkuja, sitähän imetysfilosofiani on ja todellakin on onnistunut. Silti vaikeaa tämä äidin elämä kun pitää itkua tihrustaa onnistumisestakin. Äitini kanssa puhuin tänään tästä aiheesta ja olen ihan vilpittömän onnellinen tästä 1v8kk:n imetystaipaleesta jos herra meinaa viimeisenkin tissittelyn pois tässä pudotella, ei jää mitään hampaankoloon. Mutta ei olisi kyllä haitannut jos jatkuisi x määrän aikaa myöskään. Näin imetystaipaleen ehtoopuolella voin todeta että ei meidän tissitakiainen niin takiainen ollutkaan loppupelissä. En tiedä mikä siinä on mutta ei hän revi paitaa saadakseen tissiä eikä myöskään huuda "tissiääää" niinkuin pikkuveljeni vuoden iässä. Ei edes tissejä hiplaile muuta kuin väsyneenä ja silloinkin vähän vain taputtelee tuosta kauluksen yläpuolelta.
Kolme äärettömän hyvää yötä siis takana... x määrä edessä. Mieli on virkeämpi kuin pitkään aikaan taas.
Kuvia on kännykän syövereissä, en vain tiedä missä piuha on. Ehkä sen pian löydän ja tännekin kuvia voin taas laittaa, näyttää blogi aika köyhältä näin. Pitää teemakin muuttaa kohta talvisemmaksi, kovaa kyytiä taas lunta tupruttelee. Toivottavasti ainakin huomiseen olisi, pääsisi poika laskemaan mäkeä taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti