Ruokailun jälkeen lähdin reippaana tyttönä katsastamaan paikallisen metsän, jospa siellä olisi koivuja tai sekametsää tai jotain missä kantarellit viihtyisivät.
Otin koiran mukaan että saa lenkin samalla. Koko päivän oli paistanut aurinko iloisesti vaikka olikin muuten suht viileä päivä eli pitkähihasta sai olla päällä.
Katsoin lähtiessä että voi kerpele, kohta tulee vettä. Noh, lähdettiin kuitenkin.
Käveltiin kesantopellon poikki. Kamala ryteikkö, voisin sanoa. Joku ihme lintulaji huusi kuin syötävä kun myö siitä läpi mentiin. Taisi olla pesintäpuuhissa vielä tähän aikaan vuodesta joten liikuttiin koiran kanssa varovasti ettei astuta päälle. Päästiin metsän reunaan. Alkoi satamaan vettä. Muutama ärräpää suustakin lensi, kun huomasin että vastassa on hitsin iso lepikko jossa aluskasvillisuutta yli kaikkien tarpeiden. Eli EI kantarellipaikkaa. No käytiin kuitenkin katsomassa pieni lenkki että jospa se aluskasvillisuus laimenisi. Ei laimentunut. Tultiin koiran kanssa takaisin. Siellä oli jotain punamarjaista myrkkykasvia hirmu paljon, joitain muitakin puutarhasta aikojen saatossa karanneita kasveja. Harmi. Tultiin sitten takaisin autolle ja kotiin kun satoikin. Siinä vaiheessa oltiin ihan märkiä.
Ehkä seuraava retki junaradan varteen tuottaisi tulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti