Olen haaveillut lapsen pääsemisestä muskariin. Ilmoitinkin sen. Mutta MLL:n muskarit oli täynnä, ei ihme koska myöhästyin tunnilla ilmoittautumisen alusta joten kaikki paikat oli jo menneet. Ei sitten : (
Perhekerho alkaa huomenna, sinne mennään. Oltiinhan jo viimekin vuonna.
Itse ajattelin aloittaa kahvakuulailun. Ilmoittauduin kansalaisopiston tunneille. Ilmoittautumisaika oli 12-16. Klo 12 tajusin ei helkkari, poika oli vielä tissillä päiväunille menossa. Irrotin pojan, kannoin sänkyyn ja juoksin tietokoneelle ilmoittautumaan. Klik-klik-klik.
12.03 sain ilmoittautumisen menemään. Olet varasijalla 2.
Noh, aika hyvät mahikset saada paikka, aina joku tippuu ja 2. varasija on aika lähellä varsinaista paikkaa.
Tänään tuli paniikki: uinti! Hitsi jos ei päästä siihenkään joten otin puhelimen käteen ja soitin uimalaan. Jep, ottavat jo ilmoittautumisia ja kyllä, paikkoja on vielä. JESH! Meillä on uintipaikka. 6.10 jatkuu pojan uintiura perheuinnilla.
Vois vielä konservatoriolta kysellä, olisiko jotain tuuripaikkaa vapaana muskariin.
Vaaleansinisten unelmien sävyttämän vauvavuoden jälkeen tuli raju rysähdys taaperoarkeen joka ei olekaan niin ongelmatonta. Siitä tämä blogi kertoo. Ja elämästäni yleensä. Musiikin ammattilaisena yritän antaa lapselle hyvän musiikkisuhteen avaimet.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Terveiden kirjoissa
No nyt on hampivaivoista parannuttu. Täytyy sanoa että oli aika tuskaa.
Siellähän oli ns. dry sucket ja kun luu on ilmassa kaikkine hermoineen niin tuska on järjetön.
Sain yhteensä 2 kertaa lääkesienen ikeneen ja toisella kerralla vasta auttoi. Nyt voin jo syödäkin normaaliruokia. Jee.
Ukkelipukkeli on ollut lomalla viime ja tän viikon. Auton parissahan se onkin mennyt. Kevyet laskut tulee taas luottokortilta kun eivät korjaamolla saaneetkaan kuntoon. Mrh... Jos joku voi mennä vikaan niin varmasti meni. Mentiin siis viime viikon keskiviikkona autokorjaamolle, auto jäi sinne. Meidän perhe suuntasi kaupungille. Käytiin leikkipuistossa ja syömässä, vähän kauppoja katsomassa. Autokorjaamosta oltiin luvattu meillä kytkin+vauhtipyörä+vaihdelaatikon vaihto 500e:n omilla osilla.
Käveltiin iltapäivällä kaupungista takasin, prismassa oltiin eväsostoksilla niin tulee puhelu: väärät osat. Siis vauhtipyörä ja kytkin eivät käyneet meidän autoon. Onneksi vaihdelaatikko kävi. Kysyi, laitetaanko kasaan vanhoilla osilla. Juu, laita vaan että päästään kotiin.
Odoteltiin ja odoteltiin, alkoi satamaan ja mentiin korjaamolle odottamaan. Sitten tulee että ei ne saaneetkaan autoa silloin kasaan kun blaablaablaa. Ei kun bussilla kaupunkiin, kaupungista bussilla kotipaikkakunnalle. Oltiin ihan naatteja. Kävelty varmaan 10km sen päivän aikana.
Seuraavana päivänä auto oli "valmis".... MUTTA kytkin ei toimi kunnolla. Noh, päätettiin silti hakea auto: tarvittiinhan me autoa. 3-2 vaihteelle ei meinaa vaihtaa. Hinta kauhistutti. 1600e. Ehei, ei se näin mene. Saatiin hinta tippumaan 800e:n koska oli niiden moka kuitenkin,.
Kyllä se kytkin toimii kuitenkin, onneksi. Se vaihdetaan jossain vaiheessa, kunhan nyt ensin maksaisi luottokorttia hetken pienemmäksi. Onneksi on luottokortti. Jouduttiin me silti lainaamaan miehen äidiltä rahaa.
Noloa, kyllä. Mutta joskus pakkorako.
Siellähän oli ns. dry sucket ja kun luu on ilmassa kaikkine hermoineen niin tuska on järjetön.
Sain yhteensä 2 kertaa lääkesienen ikeneen ja toisella kerralla vasta auttoi. Nyt voin jo syödäkin normaaliruokia. Jee.
Ukkelipukkeli on ollut lomalla viime ja tän viikon. Auton parissahan se onkin mennyt. Kevyet laskut tulee taas luottokortilta kun eivät korjaamolla saaneetkaan kuntoon. Mrh... Jos joku voi mennä vikaan niin varmasti meni. Mentiin siis viime viikon keskiviikkona autokorjaamolle, auto jäi sinne. Meidän perhe suuntasi kaupungille. Käytiin leikkipuistossa ja syömässä, vähän kauppoja katsomassa. Autokorjaamosta oltiin luvattu meillä kytkin+vauhtipyörä+vaihdelaatikon vaihto 500e:n omilla osilla.
Käveltiin iltapäivällä kaupungista takasin, prismassa oltiin eväsostoksilla niin tulee puhelu: väärät osat. Siis vauhtipyörä ja kytkin eivät käyneet meidän autoon. Onneksi vaihdelaatikko kävi. Kysyi, laitetaanko kasaan vanhoilla osilla. Juu, laita vaan että päästään kotiin.
Odoteltiin ja odoteltiin, alkoi satamaan ja mentiin korjaamolle odottamaan. Sitten tulee että ei ne saaneetkaan autoa silloin kasaan kun blaablaablaa. Ei kun bussilla kaupunkiin, kaupungista bussilla kotipaikkakunnalle. Oltiin ihan naatteja. Kävelty varmaan 10km sen päivän aikana.
Seuraavana päivänä auto oli "valmis".... MUTTA kytkin ei toimi kunnolla. Noh, päätettiin silti hakea auto: tarvittiinhan me autoa. 3-2 vaihteelle ei meinaa vaihtaa. Hinta kauhistutti. 1600e. Ehei, ei se näin mene. Saatiin hinta tippumaan 800e:n koska oli niiden moka kuitenkin,.
Kyllä se kytkin toimii kuitenkin, onneksi. Se vaihdetaan jossain vaiheessa, kunhan nyt ensin maksaisi luottokorttia hetken pienemmäksi. Onneksi on luottokortti. Jouduttiin me silti lainaamaan miehen äidiltä rahaa.
Noloa, kyllä. Mutta joskus pakkorako.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Viisaudenhampaiden poisto
Kävin tiistaina poistattamassa kaikki viisaudenhampaat. Auts. 3/4 kolosesta on lähtenyt hyvin parantumaan mutta 1/4 ei. Verihyytymä lähti litomaan ja luu paistaa, kivut sen mukaiset. Perjantaina kävin sitä näyttämässä päivystyksessä ja hl laittoi sinne jonkun sienijutskan parantamaan.
En ole oikein saanut tehtyä mitään kun on silti ollut äärimmäisen kipeä. Eilen itkin ja vaikeroin kivusta. Mieluummin olisin käynyt 10x synnyttämässä. Illalla kävin tavallisessa päivystyksessä hakemassa kunnon kipulääkkeet koska 800mg buranaa+1g panadolia ei pitänyt kipuja poissa juuri ollenkaan. Sain reseptin Panacodiin ja se kyllä auttaa huomattavasti enemmän.
Aiheuttaa vaan miulla myös pahoinvointia joten pönttöäkin olen halaillut.
Poika raasu, ihan puolikuntoinen äiti ollut hänelle. Onneksi miehellä alkoi kesäloma joten pojalla yksi täysjärkinen kasvattaja.
Palailen kirjoittamisen pariin, kunhan leuassa on vähemmän kipua niin voi juttukin luistaa paremmin.
En ole oikein saanut tehtyä mitään kun on silti ollut äärimmäisen kipeä. Eilen itkin ja vaikeroin kivusta. Mieluummin olisin käynyt 10x synnyttämässä. Illalla kävin tavallisessa päivystyksessä hakemassa kunnon kipulääkkeet koska 800mg buranaa+1g panadolia ei pitänyt kipuja poissa juuri ollenkaan. Sain reseptin Panacodiin ja se kyllä auttaa huomattavasti enemmän.
Aiheuttaa vaan miulla myös pahoinvointia joten pönttöäkin olen halaillut.
Poika raasu, ihan puolikuntoinen äiti ollut hänelle. Onneksi miehellä alkoi kesäloma joten pojalla yksi täysjärkinen kasvattaja.
Palailen kirjoittamisen pariin, kunhan leuassa on vähemmän kipua niin voi juttukin luistaa paremmin.
perjantai 3. elokuuta 2012
Musiikillistako tämä kasvatus olikin?
Huomasin että tuskin olen sanallakaan kertonut, miten musiikki kasvatuksessamme näkyy tuon pianon lisäksi.
Meillä lauletaan paljon. Usein laulut tulevat lennosta omasta päästäni (järvessä: läiskytän, läiskytän vettä läiskytän...), joskus on valmiita jotka käyvät hyvin johinkin tilanteeseen (lammikon pinnalle pisaroita tippui, niitä tulee taivaalta aikamoinen nippu) ja tulee sillä hetkellä mieleen.
Instrumenttimusiikkia poika on kuullut paitsi minun soittamana (harjoittelen kotona), myös tietokoneelta. Pyrin laittamaan soimaan laaja-alaisesti kaikenlaisia soittimia. Miehen kanssa kun kuunnellaan erilaista musiikkia, poika kuulee myös laajasti erilaisia musiikkilajeja. Telkkarista poika katsoo mieluiten ohjelmia missä on jonkun esittämää musiikkia. Eikä kyllä paljon muuta telkkarista katsokaan. Pikku Kakkosessa on nyt enenevissä määrin musiikkia niissä välijuonnoissa. Se on mielestäni äärettömän ihana asia.
Poikaa myös kannustetaan rytmittelemään ja ihaillaan jos löytää jonkin uuden "soittimen" esim. palikan ja rasian mihin palikalla lyö.
Pyrin siihen että poika saa omalla tahdilla tutustua musiikin maailmaan. Kitarat on alhaalla telineessä, poika niitä käy koettamassa. Kuvassa poika on 1-vuotias ja tutkii isänsä bassokitaraa nätisti.
Uskon että kun lasta ei pakota vaan kannustaa ja antaa mahdollisuuksia, tehdään hyvän musiikkisuhteen syntymiselle perustukset.
Poikahan on vasta 1v4kk vanha, joten tyyli voi muuttua. Mutta tällä hetkellä mennään näin.
Meillä lauletaan paljon. Usein laulut tulevat lennosta omasta päästäni (järvessä: läiskytän, läiskytän vettä läiskytän...), joskus on valmiita jotka käyvät hyvin johinkin tilanteeseen (lammikon pinnalle pisaroita tippui, niitä tulee taivaalta aikamoinen nippu) ja tulee sillä hetkellä mieleen.
Instrumenttimusiikkia poika on kuullut paitsi minun soittamana (harjoittelen kotona), myös tietokoneelta. Pyrin laittamaan soimaan laaja-alaisesti kaikenlaisia soittimia. Miehen kanssa kun kuunnellaan erilaista musiikkia, poika kuulee myös laajasti erilaisia musiikkilajeja. Telkkarista poika katsoo mieluiten ohjelmia missä on jonkun esittämää musiikkia. Eikä kyllä paljon muuta telkkarista katsokaan. Pikku Kakkosessa on nyt enenevissä määrin musiikkia niissä välijuonnoissa. Se on mielestäni äärettömän ihana asia.
Poikaa myös kannustetaan rytmittelemään ja ihaillaan jos löytää jonkin uuden "soittimen" esim. palikan ja rasian mihin palikalla lyö.
Pyrin siihen että poika saa omalla tahdilla tutustua musiikin maailmaan. Kitarat on alhaalla telineessä, poika niitä käy koettamassa. Kuvassa poika on 1-vuotias ja tutkii isänsä bassokitaraa nätisti.
Uskon että kun lasta ei pakota vaan kannustaa ja antaa mahdollisuuksia, tehdään hyvän musiikkisuhteen syntymiselle perustukset.
Poikahan on vasta 1v4kk vanha, joten tyyli voi muuttua. Mutta tällä hetkellä mennään näin.
Sieniretki
Ruokailun jälkeen lähdin reippaana tyttönä katsastamaan paikallisen metsän, jospa siellä olisi koivuja tai sekametsää tai jotain missä kantarellit viihtyisivät.
Otin koiran mukaan että saa lenkin samalla. Koko päivän oli paistanut aurinko iloisesti vaikka olikin muuten suht viileä päivä eli pitkähihasta sai olla päällä.
Katsoin lähtiessä että voi kerpele, kohta tulee vettä. Noh, lähdettiin kuitenkin.
Käveltiin kesantopellon poikki. Kamala ryteikkö, voisin sanoa. Joku ihme lintulaji huusi kuin syötävä kun myö siitä läpi mentiin. Taisi olla pesintäpuuhissa vielä tähän aikaan vuodesta joten liikuttiin koiran kanssa varovasti ettei astuta päälle. Päästiin metsän reunaan. Alkoi satamaan vettä. Muutama ärräpää suustakin lensi, kun huomasin että vastassa on hitsin iso lepikko jossa aluskasvillisuutta yli kaikkien tarpeiden. Eli EI kantarellipaikkaa. No käytiin kuitenkin katsomassa pieni lenkki että jospa se aluskasvillisuus laimenisi. Ei laimentunut. Tultiin koiran kanssa takaisin. Siellä oli jotain punamarjaista myrkkykasvia hirmu paljon, joitain muitakin puutarhasta aikojen saatossa karanneita kasveja. Harmi. Tultiin sitten takaisin autolle ja kotiin kun satoikin. Siinä vaiheessa oltiin ihan märkiä.
Ehkä seuraava retki junaradan varteen tuottaisi tulosta.
Otin koiran mukaan että saa lenkin samalla. Koko päivän oli paistanut aurinko iloisesti vaikka olikin muuten suht viileä päivä eli pitkähihasta sai olla päällä.
Katsoin lähtiessä että voi kerpele, kohta tulee vettä. Noh, lähdettiin kuitenkin.
Käveltiin kesantopellon poikki. Kamala ryteikkö, voisin sanoa. Joku ihme lintulaji huusi kuin syötävä kun myö siitä läpi mentiin. Taisi olla pesintäpuuhissa vielä tähän aikaan vuodesta joten liikuttiin koiran kanssa varovasti ettei astuta päälle. Päästiin metsän reunaan. Alkoi satamaan vettä. Muutama ärräpää suustakin lensi, kun huomasin että vastassa on hitsin iso lepikko jossa aluskasvillisuutta yli kaikkien tarpeiden. Eli EI kantarellipaikkaa. No käytiin kuitenkin katsomassa pieni lenkki että jospa se aluskasvillisuus laimenisi. Ei laimentunut. Tultiin koiran kanssa takaisin. Siellä oli jotain punamarjaista myrkkykasvia hirmu paljon, joitain muitakin puutarhasta aikojen saatossa karanneita kasveja. Harmi. Tultiin sitten takaisin autolle ja kotiin kun satoikin. Siinä vaiheessa oltiin ihan märkiä.
Ehkä seuraava retki junaradan varteen tuottaisi tulosta.
torstai 2. elokuuta 2012
Köyhäilyä
On rahat tiukassa.
Autovero, auto- koti- ja pojan tapaturmavakuutukset menivät maksuun nyt kuunvaihteessa, samoin sähkölasku. Ai että tuli taas tili tuli, tili meni -fiilis.
Siihen kun lisätään vielä se että auto käytettiin huollossa ja vikadiagnoosissa (440e) ja saatiin tietää että autossa on menossa vaihdelaatikko sököksi + kaksoismassavauhtipyörä sekä kytkin pitää vaihtaa, on rahasolmu valmis. Noh, helpottaa se jo ensi kuussa kun miehelle tulee tulospalkkio ja lomarahat. Paniikki on vain tämä kuukausi. Vähän joudutaan luoton puolelta ottamaan tuohon auton korjaukseen mutta laskeskeltiin että jouluun mennessä luotonkin pitäisi olla taas nollilla. Se on meillä sellainen äärimmäinen hätävara juurikin tällaisia yllätyskuluja varten.
15e on budjetti 3:n päivän ruuille. Onneksi olen aika hyvä keksimään halpoja ruokia. 1:n ruuan lihaosuus saa maksaa alle 3e. Mitä vähemmän, sen parempi. Ja 1 ruoan pitäisi kestää 1.5 päivää. Mies on ongelma. Hän kun on pitänyt gluteenitonta dieettiä tässä eli hän ei syö leipää eikä makaroonia, puuroa yms. Käytännössä siis meillä syödään perunaa seuraavan kuukauden. Ei ole varaa tehdä montaa ruokaa kuitenkaan.
Ostin sitten ison paketin kananmunia joista osan keitin valmiiksi, miehelle evääksikin. Sen kummoisempia leivänpäällyksiä ei nyt ostella. Kurkun ostin torilta, 50snt iso kurkku. Nams.
Makkarapaketti oli alennuksessa ja tein siitä perunalaatikon. Hyvää se on.
Keitin eilen myös mansikkakiisseliä jota voi laittaa puuron sekaan tai syödä sellaisenaan. Vähän vaihtelua ainaiseen voileipä -aamupalaan/iltapalaan/välipalaan. Onhan pojallekin hyväksi vaihtelu ruuassa. Ainut että ei ole pakkasessa mehua joten tein sen mehukattiin. Siitä tulee hassun makuista kiisseliä mutta ihan jees kuitenkin. Tänään lounaaksi syödään puuroa+kiisseliä.
Onneksi meillä on esim. maitojauhetta kotona, voin tehdä lettuja, pannaria, pullaa yms jos haluttaa. Ja anoppi tuo lauantaina mustikoita. Namskis. Voi tehdä mansikka-mustikkasosetta lettujen päälle. Ainut että se mies ei syö lettujakaan. Huoh. Gluteenittomia jauhoja ei nyt ole varaa ostaa.
Autovero, auto- koti- ja pojan tapaturmavakuutukset menivät maksuun nyt kuunvaihteessa, samoin sähkölasku. Ai että tuli taas tili tuli, tili meni -fiilis.
Siihen kun lisätään vielä se että auto käytettiin huollossa ja vikadiagnoosissa (440e) ja saatiin tietää että autossa on menossa vaihdelaatikko sököksi + kaksoismassavauhtipyörä sekä kytkin pitää vaihtaa, on rahasolmu valmis. Noh, helpottaa se jo ensi kuussa kun miehelle tulee tulospalkkio ja lomarahat. Paniikki on vain tämä kuukausi. Vähän joudutaan luoton puolelta ottamaan tuohon auton korjaukseen mutta laskeskeltiin että jouluun mennessä luotonkin pitäisi olla taas nollilla. Se on meillä sellainen äärimmäinen hätävara juurikin tällaisia yllätyskuluja varten.
15e on budjetti 3:n päivän ruuille. Onneksi olen aika hyvä keksimään halpoja ruokia. 1:n ruuan lihaosuus saa maksaa alle 3e. Mitä vähemmän, sen parempi. Ja 1 ruoan pitäisi kestää 1.5 päivää. Mies on ongelma. Hän kun on pitänyt gluteenitonta dieettiä tässä eli hän ei syö leipää eikä makaroonia, puuroa yms. Käytännössä siis meillä syödään perunaa seuraavan kuukauden. Ei ole varaa tehdä montaa ruokaa kuitenkaan.
Ostin sitten ison paketin kananmunia joista osan keitin valmiiksi, miehelle evääksikin. Sen kummoisempia leivänpäällyksiä ei nyt ostella. Kurkun ostin torilta, 50snt iso kurkku. Nams.
Makkarapaketti oli alennuksessa ja tein siitä perunalaatikon. Hyvää se on.
Keitin eilen myös mansikkakiisseliä jota voi laittaa puuron sekaan tai syödä sellaisenaan. Vähän vaihtelua ainaiseen voileipä -aamupalaan/iltapalaan/välipalaan. Onhan pojallekin hyväksi vaihtelu ruuassa. Ainut että ei ole pakkasessa mehua joten tein sen mehukattiin. Siitä tulee hassun makuista kiisseliä mutta ihan jees kuitenkin. Tänään lounaaksi syödään puuroa+kiisseliä.
Onneksi meillä on esim. maitojauhetta kotona, voin tehdä lettuja, pannaria, pullaa yms jos haluttaa. Ja anoppi tuo lauantaina mustikoita. Namskis. Voi tehdä mansikka-mustikkasosetta lettujen päälle. Ainut että se mies ei syö lettujakaan. Huoh. Gluteenittomia jauhoja ei nyt ole varaa ostaa.
Kesän kuumin päivä mustikassa
Maanantaina oli hirmuisen kuuma päivä.
Kävimme naapurin rouvan ja hänen tyttönsä kanssa mustikoita keräämässä. Niilo oppi syömään mustikoita suoraan puskasta. Ei kun mättäälle ja syömään. Aikuiset kerättiin piirakkamustikat ja lapset söi mustikoita suut sinisenä.
Niin kuuma oli että metsässä tuntui viileältä kun puut varjosti sen verran. 2h me siellä viihdyttiin. Syötiin eväätkin.
Kun tultiin metsästä hiekkatien kautta maantielle niin huh, tuntui kuin olisi saunaan astunut. Suunnattiin torille jäätelölle ennen kotimatkaa. Ja voi kun maistuikin hyvälle. Niilokin söi.
Kotimatkalla poika nukahti vaunuihin. Onneksi otin harson ja muutaman pyykkipojan mukaan, sain pojan varjoon kunnolla. Ihme kyllä kumpikaan meistä ei polttanut ihoaan. Tosin olin pojan kanssa aika tarkka että laitoin paluumatkalle harson eteen roikkumaan 2:lla pyykkipojalla, kuomun takaosan ylös että sitä kautta ilma kunnolla kiersi rattaissa.
Oltiin aivan puhki kun kotiin päästiin. Poikakin kesti siirron vaunuista sänkyyn ilman ongelmia. Otin sukat siltä pois ja itse painuin suihkuun. Voi miten ihanalta se tuntuikaan. Sitten menin pojan viereen ottamaan päiväunet. Nukuttiin suht pitkään, 15.30 noustiin ylös, syötiin välipalaa, laitettiin ruoka uuniin ja mentiin takaisin pihalle.
Täytyy kyllä tunnustaa, että en pidä helteistä. En sitten ollenkaan. Kuumaa, ahdistavaa, pää menee sekaisin ja tuntuu olo ihan pöntölle. On ollut ihan mukava kesä koska ei ole paljon helteitä näkynyt (saa kivittää). Sadettomia päiviä olisi toki voinut olla enemmän.
Kävimme naapurin rouvan ja hänen tyttönsä kanssa mustikoita keräämässä. Niilo oppi syömään mustikoita suoraan puskasta. Ei kun mättäälle ja syömään. Aikuiset kerättiin piirakkamustikat ja lapset söi mustikoita suut sinisenä.
Niin kuuma oli että metsässä tuntui viileältä kun puut varjosti sen verran. 2h me siellä viihdyttiin. Syötiin eväätkin.
Kun tultiin metsästä hiekkatien kautta maantielle niin huh, tuntui kuin olisi saunaan astunut. Suunnattiin torille jäätelölle ennen kotimatkaa. Ja voi kun maistuikin hyvälle. Niilokin söi.
Kotimatkalla poika nukahti vaunuihin. Onneksi otin harson ja muutaman pyykkipojan mukaan, sain pojan varjoon kunnolla. Ihme kyllä kumpikaan meistä ei polttanut ihoaan. Tosin olin pojan kanssa aika tarkka että laitoin paluumatkalle harson eteen roikkumaan 2:lla pyykkipojalla, kuomun takaosan ylös että sitä kautta ilma kunnolla kiersi rattaissa.
Oltiin aivan puhki kun kotiin päästiin. Poikakin kesti siirron vaunuista sänkyyn ilman ongelmia. Otin sukat siltä pois ja itse painuin suihkuun. Voi miten ihanalta se tuntuikaan. Sitten menin pojan viereen ottamaan päiväunet. Nukuttiin suht pitkään, 15.30 noustiin ylös, syötiin välipalaa, laitettiin ruoka uuniin ja mentiin takaisin pihalle.
Täytyy kyllä tunnustaa, että en pidä helteistä. En sitten ollenkaan. Kuumaa, ahdistavaa, pää menee sekaisin ja tuntuu olo ihan pöntölle. On ollut ihan mukava kesä koska ei ole paljon helteitä näkynyt (saa kivittää). Sadettomia päiviä olisi toki voinut olla enemmän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)