Kesä on rentouttavaa, ihanaa aikaa... SIIS MITÄ?!? Kuka noin on sanonut? En ainakaan minä... Koskien tätä kesää. Viime ja toissakesä olivatkin rentouttavia, nyt ei osittain näin ole.
Töitätöitätöitä. Vinkkujuhlat oli ja meni, töitä oli 10-14 tuntia päivässä. Onneksi rakas mieheni hoiti pojan ja kodin. Hyvin hoitikin. Oma hovipyykkärini pesi pyykit ja kuivasi ne sillä välin kun minä nukuin. Sitten vaatteita päälle, ruokaa naamaan ja takaisin työmaalle.
Siitä lähdettiinkin suoraan mummolaan. Oltiin siellä 1 yö ja jätettiin sitten poika ekaa kertaa yökylään. 2 yöksi! Paettiin Helsinkiin, Sokos Hotel Aleksanteriin.
Pojalla ja mummolla, papalla sekä enolla oli mennyt oikein mukavasti. 1. iltana olivat käyneet yleisurheilukoulussa ottamassa starttiharjoituksia. 2v- oli taas mennyt hienosti muiden mukana. Kesän alussa käytiin tuossa samaisessa koulussa myös leikkimässä ja hienosti juoksi ja teki hyppyharjoituksia. Siitä on tuo yllä oleva kuva.
Mutta joo. Olin Helsingissä jo klo 19 alkaen NIIN väsynyt että rukoilin miestä päästämään miut nukkumaan. Päästä, päästä: PLIIS! Tuli kamala pelottava ja hämmentävän hattarainen ajatus 2 vuoden takaa: olenko raskaana. Onneksi en. Oli vain niin ultimate-väsymys kovasta työviikosta... tai 1.5 viikkoisesta että en meinannut selvitä siitä lainkaan.
Mitä me sitten Helsingissä tehtiin? Saatiin melkein riitaa kartan lukemisesta. Mies kun oli sitä mieltä että paperikarttaa ei tarvita ja katsoi kännykästä. Ei ensin tajunnut että kännykästä katsottaessa täytyy myös varmistaa se, että kartta on oikein päin kädessä. No eihän se ollut. Onneksi tajusin sen kun mies alkoi Mannerheimintiellä kaartaa vasemmalle kun olin netistä karttaa katsoessa todennut että "tuosta pitää lähteä oikealle". Löydettiin sitten suht helposti hotellille kun kartta oltiin käännetty oikein päin miehen käteen : )
Ensimmäisenä päivänä käytiin pienessä meksikolaispaikassa syömässä. Paikan nimi on Pueblo ja sijaitsee Eerikinkadulla. Aivan mahtava, pieni paikka. Mies oli hieman ihmeissään paikan pienuutta ja kysyikin epäillen, haluanko jäädä sinne. JOO! Haluan. Olin nimittäin vilkaissut ympärilleni ja useimmat pöydistä oli varattuja. Paikassa oli meksikolainen kokki joka puhui vain espanjaa ja sitten suomea puhuva tarjoilija. Nautittiin siinä sitten drinksut (tai minä: margaritan, mies otti sol-oluen) ja syötiin ehkä todellisinta ruokaa mitä ikinä olen maistanut: itse tehtyjä maissilettuja kera täytteiden. Itse otin pihvillä, juustolla, paprikalla ja sipulilla, mies otti ylikypsällä possulla. Nomnomnom. Sivuun itse tehtyjä guacamolea sekä salsaa. Mole oli niin tulista että en pystynyt sitä syömään. Mutta ah, silti NIIN herkullista.
Sitten mentiin kävelemään kaupungille ja katselemaan kaupoilla. Ihan hämmästyin positiivisesti miten hauskaa meillä oli ja viihdyttiin toistemme seurassa hyvin vaikka 2 vuoteen ei montaa kertaa olla ilman lasta liikenteessä oltukaan. Ja ehkä viihdyimme paremmin nyt kuin silloin aikana ilman lasta oltais viihdytty. Olemme siis hitsautuneet yhteen tässä vuosien saatossa ja lasta hoitaessa. Tuntuu vieraalta pikkulapsiaikainen vieroittuminen ja suhteen viilentyminen. Meillä kun on käynyt päinvastoin ja siitä olen kiitollinen sekä onnellinen.
Illan päätteeksi juotiin hotellin baarilla kahdet ja mentiin huoneeseen: leikittiin kylpyammeessa (voin sanoa että sen viehätys kyllä katosi: oli aika ahdasta kahdestaan standardikokoisessa) ja käytiin nukkumaan. Mies sitten herätti minut aamulla ja mentiin syömään herkullista hotelliaamiaista. Päivä voi alkaa.
Ensin suunnattiin luonnontieteelliselle museolle. Voi kun oli ihana paikka! Olen aina halunnut käydä siellä mutta en ole saanut mahdollisuutta. Nyt pääsin, vihdoin. Olisin voinut luita tutkia vaikka ikuisuuden. Mutta ei. Olimme ostaneet linnanmäelle rannekkeet jo aiemmin joten sinne se oli lähdettävä. Kävimme siellä sealifessa sekä 5 laitteessa 5 tunnin aikana. Oli todella paljon porukkaa ja teimme taktisen virheen: menimme laitteisiin johon mahtui vain muutama ihminen kerralla, pahimmillaan jonotettiin 30min laitteeseen. JOTEN: Note to myself: jos on paljon porukkaa, mene vuoristoratoihin, mustekalaan, 4d-leffaan tai topspiniin..
Tultiin bussilla keskustaan ja suunnistettiin Grill It:iin syömään. Ihan jees oli. Ei mitään tajunnan räjäyttävää ruokaa mutta ihan hyvää. Hotellille kävellessä suunnistettiin ensin Torniin etsimään Amercan Baria. Noh, eihän se ollut tiistai-iltana auki joten lähdettiin omalle hotellille. Minulla ei todellakaan ollut energiaa lähteä etsimään toista drinkkibaaria missä oltais jälkiruokadrinkit otettu. Olin ihan sekaisin väsymyksestä. Oman hotellin Olipa Kerran -ravintolassa otettiin jälkiruokaa: paahtovanukasta. Omnomnom. Olipa ihanaa! Otin myös kahvia että pysyisin hereillä jälkiruuan ajan. NIIN väsynyt olin. Sitten taas huoneeseen. Vähän katsottiin telkkaria ja käytiin nukkumaan.
Mies herätti taas meidät hirmu aikaisin. Hän halusi kaupungille katselemaan. Noh, mennään sitten. Luovutettiin huone ja vietiin matkalaukku odottamaan rautatieaseman tavarasäilytykseen.
Tutustuttiin muuten Kampin vessoihin. YÖK! Ei enää ikinä. Söi meiltä rahat kun ei hiffattu niitä valojuttuja ja yksi vessa oli vissiin rikki kokonaan jne. Vessamummot kunniaan! Ulkomailla kun on vessamummoja, niin pitävät paikat siisteinä ja puhtaina. Pitää muistaa ensi kerralla ulkomailla sellaisessa vessassa käydessä antaa tippiä heille. Jotenkin niin ihana järjestelmä.
Mentiin ja tultii junalla niin ei tarvinnut autolla tsompailla helsingin sokkeloissa. Hyvä idea. Ja päätettiin että tehdään näin aina.
