Ipanapa: Kuningas Ei – laulu siitä, kun mikään ei käy

Mä en tahdo syödä muumilautaselta,
mä en tahdo syödä mitään!
Mä en tahdo istua ruokapöydässä,
mä en tahdo tehdä mitään!
Otatko sämpylää - Ei
Otatko omenaa - Ei
Palanen juustoa - Ei
Vai lasi maitoa - Ei
En tahdo, eikä mun tarvitse.
Olen kuningas. Suuri kuningas.
Kuningas E ja I. Täällä hallitsee kuningas Ei.
Mä en tahdo laittaa sukkahousuja,
mä en tahdo laittaa mitään!
Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan,
mä en tahdo tehdä mitään!
Mennäänkö puistoon - Ei.
Saat ajaa polkupyörällä - Ei.
Muutkin on ulkona - Ei.
Puetaan päälle - Ei.
En tahdo, eikä mun tarvitse.
Olen kuningas. Suuri kuningas.
Kuningas E ja I. Teitä hallitsee kuningas Ei.
Ja mä voin soittaa rumpuja
Keskellä yötä puoli neljältä
Ja teidän riemuna
On tehdä töitä pussit silmillä.
Ja näin se käy. Näin se käy.
Mä en tahdo pestä hampaita,
mä en tahdo pestä mitään!
Mä en tahdo mennä nukkumaan,
mä en tahdo tehdä mitään!
Pää tyynyyn - Ei.
Hyvää yötä - Ei.
En tahdo, eikä mun tarvitse.
Olen kuningas. Suuri kuningas.
Kuningas EI.
Olen kuningas, Suuri kuningas.
Kuningas Ei, Kuningas Ei.
Täällä hallitsee kuningas Ei.

Ensimmäistä kertaa kuulin Tuuri Kilpeläisen Kuningas Ei –kappaleen odottaessani poikaani syksyllä 2010. Ihastuin kappaleeseen heti. Ihana pianointro, lapsiperheen elämää elävästi kuvaavat sanat ja rock-hevimeiningiksi yltyvä julistus siitä että kertoja on SUURI KUNINGAS EI ihastutti minua todella paljon. Kuitenkaan vielä odottavana äitinä eivät sanat NIIN paljon merkinneet. Jostain syystä tulin hirmuisen hyvälle tuulelle, vaikka aihe onkin suhteellisesta vaikeasta lapsen kasvamisen  vaiheesta kirjoitettu.

Nyt kuningas Ei on rantautunut meille kotiin ihan livenä. Ei haluta pestä hampaita, ei haluta syödä, ei haluta juoda mukista, ei laittaa vaatteita, ei vaippaa ja niin edelleen. Sanat alkavat tulla eläväksi meidän omassa elämässämme. Edelleenkään kappale ei ahdista tai aiheuta ärsytystä, päinvastoin: naurattaa ja huvittaa. Pojallemmekin välillä sanotaan että ”oletkos sellainen Kuningas EI”… mitäpä vastaukseksi tuleekaan? ”EI.”

Musiikillisesti kappale on mielestäni mukavasti rakennettu. Alkaa pienestä ja loppuu julistukseen. Taukomaiset Eit ryhdittävät kappaleen hyvinkin uhmaikämäiseen kieltotapaan ja tauot sitä ennen tuovat siihen elävän kysymys-vastaus dialogin. Otatko sämpylää? --- Ei! Otatko omenaa --- Ei! Aivan kuin elävästä elämästä.

Ipanapa toi Suomeen uuden, musiikillisesti aikuismaisen lastenmusiikin genren. Enää ei vedetä kellopelillä Tuiki tuiki tähtöstä (vaikka sillekin on toki oma paikkansa lastenmusiikin maailmassa) vaan käytössä on kaikki soittimet mitä ikinä kevyen musiikin puolella ja klassiseltakin puolelta löydetään. Musiikki on hyvin aikuisystävällistä: menoa ja meininkiä aikuiseen makuun sopivaksi. Tälle oli tilaustakin. Musiikki ei kuitenkaan hivele pelkästään aikuisen korvia, myös lapset tykkäävät. Eli ei laiteta levyä soimaan ja lastenhuoneen ovea kiinni, vaan jammaillaan olohuoneen lattialla koko perhe.
Mielestäni kuitenkin lapsille pitää myös suunnata niitä yksinkertaisia ja hiljaisempiakin kappaleita, nykytrendi on kaikkea ja paljon, joka taas saa lapset helposti tylsistymään ja lapset eivät välttämättä opi kuuntelemaan niitä yksinkertaisia, hiljaisia asioita kun aina on menoa ja meininkiä.

Mitä tämä kappale sanoo muille kuin minulle? Varmasti aika paljon samoja asioita kuin minulle raskausaikana. Onpas mukava kappale, hyvä meininki, hauskat sanat. Kuitenkin, jos ei ole omia lapsia tai lasten kanssa paljon tekemisissä, kappaleen syvin huumori saattaa jäädä vajaaksi. Näin ainakin minulle kävi. Se loistaa vasta nyt sitä aitoa asiaa omassa kontekstissaan.