2.5v uhmis

Herra kiukkupylly, kuningas Ei, känkkäränkkä jne on tullut kylään ja vaihtanut meidän pienen ihanan pojan toiseen.

Kiukutaan kiukutaan kiukutaan. Eilen jouduin ottamaan potkupyörän pois ja laittamaan pojan kävelemään parkkipaikalta kotiin kun ei vain suostunut kotiinpäin ajamaan. Oli meillä yleisöäkin. Meinasi niin pahasti kuppi taas mennä nurin että ihan hävettää. Siinä vaiheessa kun ajatukset karkaavat siihen, miten läpsäyttäisi lasta olemaan kunnolla, säikähtää miten lopussa oma jaksaminen on. Toki nämä edelleenkin jäävät vain fantasian tasolle. Kamala fantasia, ihan oksettaa moinen mutta niin inhimillistä. Itselle tämä uhma ja sen sietäminen on opettelun paikkoja. Miten pysyä rauhallisena, suuttua saa mutta ei mielettömästi ettei kontrollia menetä. Mielestäni lapselle saa sanoa (jopa huutaa, näyttää lapselle että nyt äiti tosiaan suuttui) että NYT TEET TODELLA TUHMASTI KUN ET ÄITIÄ TOTTELE, ÄITI VAROITTI SINUA JO 3 KERTAA: NYT LÄHTEE PYÖRÄ JÄÄHYLLE KOSKA N EI ÄITIÄ TOTELLUT. Kuitenkaan menemättä henkilökohtaisuuksiin ja lasta haukkumaan. Vertaa: OLETPA NYT TUHMA POIKA! ÄITI OTTAA PYÖRÄN JA LAITTAA SEN POIS.

Tällä viikolla olemme kiukunneet vaikka ja mistä ja missä vain. Kaupan kassalla raivarit koettiin keskiviikkona kun ei lapsi halunnut istua vaunuissa. Kaupasta ei poistuttu ennen kuin lapsi istui kärryissä taas. Mentiin sitten metsäpolulle että siellä saa lapsi kävellä. Otin lapsen pois kärryistä ja taas se alkoi. HUUTO siitä, miten haluaa kärryihin, ei kävelemään. Huoh...

Kyllä tästä taas selvitään. Omaa zen-tilaa kehittäen.

Pieni viulisti

Niin sitä sitten "soitetaan". Eihän se montaa sekuntia ole kerralla mutta jotakin. Pääasia on soittimeen tutustuminen ja hauskanpito. Pizzicatot on todella sieviä.

Viuluilua

Niin poika sitten sai viulun : )

Kaksi kertaa ollaan koitettu ja aikamoista taistelua että saa lapsen pitämään sitä olkapäällä : D
Pienen kiukun kanssa "pakotin" viulun olkapäälle ja jousen käteen ja autoin jousen paikalleen ja liikkumaan. Voi kun sieltä tulikin ääni! Ja sitten tulikin kiukku kun lopetettiin. Kuvia tulee heti kun kerkiän ottaman.

Voihan maanantai!!

Voihan MAANANTAI!! 

Aamulla oltiin vähän pienellä aikataululla liikenteessä kun pikkuisen hoito aukeaa vasta 6.30. Päästiin lähtemään sieltä 6.35 töihin. Miehellä alkoi 7.00. Ei kerinnyt heittämään minua keskustaan joten otin auton.  
Eipä se mitään. Päivä meni, harjoittelin iltapäivällä pitkään ja hartaasti, vein auton takas miehelle, hän heitti miut junalle ja meni itse treeneihin. Lähdin junalla kotipaikkakunnalle hakemaan poikaa. Junassa tajusin kalenteria katsoessani että olin laittanu lapsen hakuajaksi [b]klo 14.00 [/b] normaalin 16.15 sijasta. VOI PASKA!! Taisin kirota ääneenkin. Menin sitten hakemaan. Eipä nämä olleet moksiskaan, sanoivat vain että ei mitään vahinkoa tapahtunut koska toinen poika oli hoidossa vielä. Ja muistuttivat, että 2 kertaa saa myöhästyä hakemisesta. 

MUTTA ETTÄ 2 TUNTIA!! Eivät edes soittaneet... Mitä jos ei oltais tultu... mitä jos meille olisi tapahtunut jotain? Taidan tulevaisuudessa kirjoittaa lapselle niin pitkiä päiviä kuin vain voi... Kokopäivähoito kun on... haen sitten aikaisemmin vaan jos kerkiän. Eipä tule sitten myöhästymisiä... Voi nolous oikeasti. Miten hankalaa voi olla kalenterin katsominen? Pitää varmaan värikoodata nuo hoitoajat ettei ole samalla mustekynällä kirjoitettuja merkintöjä kalenteri täysi. 

Sen lisäksi on lapsella huono iltapäivä... Tosi maanantai. Kiukkusi koko kotimatkan. Se kesti kokonaisen tunnin, normaalin 40min sijasta. Kiukkua kiukun perään, pissahätää, kiukkua vielä lissää. Ei halua potkia pyörällä, ei halua kävellä. Auta armias jos yrität auttaa selästä työntämällä. Sama jatkui kotona. Ei syönyt pizzaansa (eilen tehtiin ja sitä jäi yli) ja kiukkuaa vain kaikkialla muualla paitsi sylissä.

Ei huonoa jos ei jotain hyvääkin.
Huomenna saadaan pojalle pikkuinen viulu :) Vuokrataan konservatoriolta. Onhan pojan viulu saatava kun äidin alton yrittää aina varastaa. 

Kesä tuli, kesä meni... ruuhkavuodetko on alkamassa?

Huh kun se aika taas liitää. Oltiin Mäntyharjun musiikkileirillä heinä-elokuun vaihteessa. Soitin Hoffmeisterin D-duurikonserton 1.osan kokonaan, kadensseineen konsertissa. Sain ihan järjettömän hyvää palautetta ja tuli ihan hirmuisen hyvä mieli.
Mitäs muuta tapahtui elokuussa? Nooo... olin kotona, kävin töissä. Ja taas kotona. Ja taas töissä. Eipä oikein muuta.

Viime viikonloppuna oltiin miehen kanssa lasten liikuntaleikkikouluohjaajakoulutuksessa. Olipas sanahirviö. Lihakset tulivat ihan järjettömän kipeiksi lasten peleissä ja leikeissä. Oli ihan mielettömän mukavaa ja sain paljon ideoita myös musiikin opiskeluun. Lähinnä opinnäytetyötä voisi miettiä pohjalta liikuntaleikkikoulun ja musiikkileikkikoulun yhdistäminen. Joltakin muultakin kannalta kuin vain tanssin puolelta.

Koulukin siis alkoi maanantaina : ) Huomenna ensimmäinen soittotunti. Hieman jännittää. Mutta toisaalta taas, soitan ihan hyvin ja olen nyt aamuisin saanut harjoiteltua kunnolla. "Pikkuoppilaankin" sain ohjattavakseni. Hän on 12-vuotias tyttö joka on soittanut viulua n. vuoden verran. Hieman jännittää, miten alkaa menemään. Ohjaavasta opettajasta en ole saanut hirmuisen hyvää palautetta.
Saan myös 2 yksityisoppilaspoikaa. Aloittelijoita, veljeksiä. : ) Sellaisia syystuulia.