Se ensimmäinen hoitopäivä sitten saapui...

Se oli mennyt ihan kivasti. Vähän oli surku ollut aamulla kun äiti ja isi lähti mutta pian oli kyyneleet kuivaneet omahoitajan sylissä ja leikki alkanut isomman pojan kanssa. N oli istunut aamuhetken ajan hienosti omalla penkillään lähes koko ajan kuin pitikin. Ulkoilu oli myös mennyt hyvin, olivat käyneet vaunulenkillä ja tehneet lumitöitä ryhmiksen pihassa. N oli sitten syönyt monta kertaa lisää... yhteensä 6 lihapullaa. Sitten olivat tädit toppuutelleet. Mielestäni olisivat voineet rajoittaa vaikka neljään.

Nukkumaan oli käynyt todella nätisti, täti oli peitellyt ja sitten N oli nukahtanut melkein heti. Oli se herännyt pimeässä ja täti oli huomannut, kehottanut takaisin sänkyyn ja N oli mennyt nätisti ja unet oli jatkunut. Minä menin hakemaan 13.40 ja poika oli vielä unilla. Omahoitaja oli jäänyt työajan jälkeen minua odottamaan. Halusi kertoa itse päivästä, mikä oli ihan mukavaa. Kyseli myös minun ja miehen tuntemuksia pojan hoidonaloituksesta. Itsellä on kyllä todella turvallinen olo viedä poika tuonne. Luulen että jos olisi varsinaisessa päiväkodissa, ahdistus olisi isompi.

Pottailu on kyllä nyt sujunut älyttömän hyvin. Kotona kun ollaan ilman housuja, kaikki pissit ja kakat tulee pottaan ilman erityistä kehotusta.