Jaskaa niskaan...

Kakkaa tuli taas niskaan soittotunnilla kottikärryllinen tai kaksi. En sitten opettajan mielestä osannut MITÄÄN oikein. Huoh... suojamuurit kyllä nousi todella nopeasti ylös ja en kyllä puoliakaan palautteesta ja ohjauksesta enää muista koska kun olin yrittänyt ja yrittänyt soittaa opettajalle hänen mielestään oikein siinä epäonnistuen (PAHASTI), tuli korjausta korjausten perään ja miua alkoi vaan ketuttaa. Itsevarmuus soitosta karisi kyllä ensimmäisten 20min aikana ihan pohjalukemiin eikä oikein enää kiinnostanut soittaa. En myöskään osannut sitä opettajalle sanoa. Mikä lie lukko sekin miussa on että en osaa kyseenalaistaa ja sanoa "vastaan". Tuostakin ojentamisesta osa oli sitä, kun opettaja oli ensin minua ohjannut soittaa tavalla x, nyt halusikin että soitan tavalla y joka poikkesi kyllä kuin yö ja päivä tavasta x. 

Teki mieli lähteä "potkimaan mummoja" kaupungille ja riehumaan kunnolla. Tyydyin pistämään soittimen kaappiin ja menemään Veli Sikiömäisesti murjottamaan pedagogiikan tunnille (mistä en siitäkään mitään muista kun ketutti soittotunti niin pahasti).

Vaikeaa ajatella että ei se opettaja minua kovasti ojenna jos ei minuun uskoisi. 
En kerinnyt kunnolla harjoittelemaan maanantain jälkeen. Tosin olisin silti saanut samat huudot vaikka olisin harjoitellutkin.

Pojalla meni hoidossa taas kivasti. Heillä oli ystävänpäiväjuhlat. Olivat herkutelleet ja leikkineet ilmapalloilla. Hoitaja sanoi että huomaa N:n olleen hoidossa aiemminkin kun niin hyvin menee. Niin meneekin pienessä ryhmässä.

Seuraavassa kirjoituksessa lupaan laittaa kuvasaastetta kaikkien ihailtavaksi. 

Se ensimmäinen hoitopäivä sitten saapui...

Se oli mennyt ihan kivasti. Vähän oli surku ollut aamulla kun äiti ja isi lähti mutta pian oli kyyneleet kuivaneet omahoitajan sylissä ja leikki alkanut isomman pojan kanssa. N oli istunut aamuhetken ajan hienosti omalla penkillään lähes koko ajan kuin pitikin. Ulkoilu oli myös mennyt hyvin, olivat käyneet vaunulenkillä ja tehneet lumitöitä ryhmiksen pihassa. N oli sitten syönyt monta kertaa lisää... yhteensä 6 lihapullaa. Sitten olivat tädit toppuutelleet. Mielestäni olisivat voineet rajoittaa vaikka neljään.

Nukkumaan oli käynyt todella nätisti, täti oli peitellyt ja sitten N oli nukahtanut melkein heti. Oli se herännyt pimeässä ja täti oli huomannut, kehottanut takaisin sänkyyn ja N oli mennyt nätisti ja unet oli jatkunut. Minä menin hakemaan 13.40 ja poika oli vielä unilla. Omahoitaja oli jäänyt työajan jälkeen minua odottamaan. Halusi kertoa itse päivästä, mikä oli ihan mukavaa. Kyseli myös minun ja miehen tuntemuksia pojan hoidonaloituksesta. Itsellä on kyllä todella turvallinen olo viedä poika tuonne. Luulen että jos olisi varsinaisessa päiväkodissa, ahdistus olisi isompi.

Pottailu on kyllä nyt sujunut älyttömän hyvin. Kotona kun ollaan ilman housuja, kaikki pissit ja kakat tulee pottaan ilman erityistä kehotusta.

Hoitopaikka vaihtuu

Pojan hoito siirtyy kunnalliselle. Yksityinen hoitajamme sairastelee ja on jotain vakavampaakin oiretta joten otimme pojan pois häneltä hänen työtaakkansa helpottamiseksi. Ei nimittäin ollut mukavaa viedä poikaa hoitoon kun kuuli, miten väsynyt hoitaja oli.

Saimme paikan ihanasta pienestä ryhmäperhepäiväkodista. Kävimme tutustumassa siellä eilen.
On rauhallinen paikka, 1 pienten ja 1 isojen ryhmä. Syliä on aina tarjolla, lounaalla kuunnellaan klassista musiikkia. Meidän hoitopäivinä ohjelmassa on tarinatuokiota ja liikuntaa.
Saamme viedä pojallemme xylitoltabletit hoitoon ja siellä hänelle ne annetaan jokaisen ruokailun jälkeen.
Pottailun opettelussa kysyivät, miten ollaan edetty ja kun sanoin että poika vetelee pikkuhoususillaan tai nakuna kotona sisällä ja käy pissalla potalla myös itsenäisesti, ottivat tiedon ilolla vastaan ja aikovat pikkuhoususillaan poikaa sielläkin pitää ja yhtenäistä linjaa meidän kanssa noudattaa. Täytyy hoitoreppuun laittaa paljon vaihtovaatteita varuilta.

Ruoissa on paljon hyvää.Perusruuat on ihan terveellisiä, tulee isommalta päiväkodissa missä on keittiö. Välipaloilla mielestäni liikaa mehukeittoja, JÄÄTELÖÄ yms hieman epäterveellisempää mitä poikamme ei yleensä kotona saa. Jäätelö varsinkin vähän mietityttää, jos klo 14 syö sitä välipalalla, jaksaako kasvava ja touhuava lapsi sillä klo 17 ruokaan asti.  Tulee ensin hirveä sokeripiikki joka laskee nopeasti alaskin. Katsoin että jäätelöpäivä on perjantai, kerran kuussa, joten harvemmin meidän poika sitä saa kun hoitopäivät on maanantai ja torstai.

Perjantaina vielä mennään tutustumaan uudemman kerran. Hoito alkaakin sitten jo maanantaina. Voi vitsi. Tulee varmasti itku tälle äidille vaikka ihana paikka onkin.
Tänään meillä on kotipäivä vaan.