Hiihtoloma buukattu täyteen

Buukkasin sitten hiihtolomani täyteen observointeja Mikkelin musiikkiopiston Mäntyharjun osastolle.
Siellä on hiihtoloma eri aikaan kuin meillä täällä pohjoissavossa joten sain helposti järjestettyä.
Äitini hoitaa poitsua sillä aikaa kun minä obsaan. Helpommin saan 23h tavallista observointia ja 13h muskariobservointia näin kasaan. Viikolla ei nimittäin hirmuisesti ylimääräistä aikaa ole.

Unia ja hoidonaloitusta

Poika se on varmaan alkanut nähdä unia. Äidin pieni itkupylly. Hoitopäivien (ma ja to) jälkeisinä öinä on tällä viikolla herännyt ihan julmetusti itkemään. Enkä oikein muuta syytä keksi kuin unien näkemisen.

Hoitopaikka pojalla on ihana. Naapuri jonka kanssa ollaan lähes koko elämän ajan oltu tekemisissä, otti pojan hoitoon pientä maksua vastaan. Eli me maksetaan palkka hänelle virallisia reittejä pitkin.Poika jää hyvillä mielin sinne hoitajan tytön luokse leikkimään ja itkupotkuraivareiden kanssa saa pojan kantaa aina pois kun leikit jää "kesken". Pääsääntöisesti poika on hoidossa lyhyttä päivää. Viedään klo 07, haen 14 huitteilla, unien jälkeen takaisin.
Hyvää harjoitusta syksyn koko viikon kestävään hoitoon.

Koulua ja ensimmäisiä 2v-uhmiskohtauksia.

Aivan järjettömän mielenkiintoisia aiheita on nyt koulussa käsitelty. Musiikin historiassa barokkimusiikkia. Ensi viikon maanantaina onkin siitä minulla esitelmä jota olen puurtanut menemään.

Sain myös pedagogiset opinnot selvyyteen: 1 tentti keväällä johon sain materiaalit opettajalta powerpoint-muodossa... kiva kun olen tunneilla istunut 1/2 vuotta ja välitentin tehnyt mutta EI AUTA, kun tämän vuoden ryhmällä on vain 1 tentti. Nooooh... ehkä siitä selvitään. Ei uutta opiskeltavaa ole kuin 1/2 vuoden verran. Olen jo aloittanut opettajalta saatujen Soiva Opettajuus -lehtien lukemisella.

Pedagogiikkaan sain myös esitelmän aiheen: Erilaiset oppijat musiikinopetuksen haasteena, Meok-hanke. Eli koskee erityislapsia ja erilaista pedagogiikkaa. Äärettömän mielenkiintoista. Lisää hankkeesta voitte lukea halutessanne osoitteesta meok.savonia.fi

Alttoviulussa oppi menee hitaasti eteenpäin. Miun jousikäsi turhauttaa todella paljon. Venäläisen koulukunnan mukaisesti soittamisessa ei saa olla ylimääräisiä liikkeitä ja niitä sitten jousikädestä karsitaan. Turhauttaa koska käsi ei tottele, aivot eivät opi niin nopeasti kuin ehkä hieman behavioristisesti opettava opettajani haluaisi. Eilen ja tänään olen tehnyt 100 oikein muodostettua jousenvetoa ajatuksen kanssa. Ehkä se JOSKUS on automaatio ettei minun tarvitsisi jatkuvasti itseäni asiasta muistuttaa kappaleiden soittamisessa.

Ja sitten aasinsilta 2-v uhmaan.

Viime lauantaina täytin vuosia... Liikaa. Käytiin Amarillossa syömässä. Oltiin varattu pöytä ja pyydetty leikkipaikan vierestä että lapsi voi vapaasti siellä käydä leikkimässä. Ruokaa saatiin odottaa n.40min koska siellä oli jonoa. Odotusajan poika leikki nätisti joko minun tai mieheni kanssa. Ruokailukin sujui moitteitta mutta kun oltiin jo syöty, ei enää ravintolan rikkinäiset lelut kiinnostaneet vaan lapsi alkoi haluta juoksennella porkkana tai vesilasi kädessä pitkin ravintolaa. Se tietenkin estettiin ja siitä tuli kamala kiukku. Yritä siinä pitää pokkaa kun naurattaa itseä: näen silmissäni oman äitini kantamassa kiukkuavaa minua jostain ravintolasta ulos. Tästä on kuva, siksi muistan että näin on tapahtunut.

Tänään oli leikkibrunssi kylän mammojen kanssa ja voih... sieltä se taas tuli. Suurensuuri kiukku kun ei saanut mennä kahvipöytään itsenäisesti syömään ennen muita. Ruokailu sujui hyvin kunnes poika halusi toisen (pienen) mokkapalansa. Sitten kiukku alkoi taas. En hirmu hyvin suoriutunut lapseni ensimmäisestä todellisesta uhmakohtauksesta, se täytyy myöntää. Minua hävetti, olin ihmeissäni koska ei lapsi ole tuollein kiukunnut koskaan noin pitkään. Käytännössä 2 tunnista 15min EI kiukunnut. Hurjaa.
Sitten suorastaan ärsytti koska lapsi tosiaan vetäsi itkuPOTKUraivarit, oli maassa selälläänmahallaankyljellään ja löi päätään lattiaan itse tahallaan. Sitten muut mammat katteli että aijaa, mitäs tämä tällainen on.

Soitin äidilleni ja tiltin tapahtunutta, en osannut itse jäsentää ajatuksia ja TO DO -listaa tuollaisille tapauksille joten äitini kertoi minulle ja nyt kirjoitan tähän:

-pysy rauhallisena
-ennakoi, ennakoi, ennakoi.
-pysy rauhallisena
-mene lapsen tasolle, selitä rauhallisesti, hiljaisella ja matalalla äänellä, miksi ei voi mennä vielä pöytään.
-jos silti tulee kiukku, viedään lapsi pois paikalta muita häiritsemästä (esim. vessaan)
-puhu rauhallisella, hiljaisella, matalalla äänellä  sielläkin minne ikinä lapsen veit...
-palatkaa takaisin muiden luokse kun lapsi on rauhoittunut
-syökää ja nauttikaa.

Jos lapsi kiukkuaa kun ei saa lisää jotain herkkua:
-selitä rauhallisesti että ei herkkua mahan täydeltä, kävisikö x
-jos kiukku jatkuu eikä harhautus johonkin sallittuun herkkuun käy, sanotaan kiitos ja poistutaan pöydästä. Mennään taas johinkin rauhalliseen paikkaan muita häiritsemästä.

Toivottavasti jäsentelyni auttaa jotakuta mäessä.

Aiotaan myös harjoitella esim. tuota ruokailun aloittamista kotioloissa, niin ei tule yllätyksenä ja uutena asiana vieraissa.

Hauskaa Tammikuun loppupuolta kaikille lukijoilleni! Saattaa olla, että kirjoitan heti huomenna lisää tai saattaa taas mennä vähän pidempään. Mitä näitä laskemaan...

Mihin se aika lentää?

Järkyttävän nopeasti menee nyt aika kun on paljon touhua.

Miulla alkoi koulu. 2 päivää viikossa. Poika on naapurilla hoidossa, me maksetaan sille palkka joten tässä sitä ollaan työnantajana ihan niinkuin virallisesti.  Viime viikolla hoitaja oli kuitenkin mahataudissa joten torstaina poika oli miun mukana soittotunnilla. Hienosti meni. Huomenna illalla on soittotunti poikkeuksellisesti myös joten poika tulee sinnekin mukaan kun mies on treeneissä.

Tänäänkin oli nopeasti menevä päivä: aamulla mies töihin, siitä auto korjaukseen (se jouluaattona tulleen keulaanpakituksen korjaus, samalla laittavat ja katsovat jarrupalat/jarrulevyt).Vara-auto alle (vakuutusyhtiön piikkiin). Siitä kauppaan (N oli reipas: työnsi omia kärryjä nätisti koko kaupan ympäri, meinasi saada itkupotkuraivarit karkkihyllyllä vaikka ei koskaan sellaisia ole vielä maistanutkaan, käveli melkein koko matkan parkkipaikalla autollekin) kotiin, ulkoilemaan, sisälle, syömään ja nukkumaan (3h päikkärit!!!) ja kun herättiin, lähdettiin hakemaan miestä kotiin töistä. Kotona syötiin, miä soittelin vähän soitinta, heiluttelin kahvakuulaa, käytiin saunassa, syötiin iltapala (poika söi taas ihan järjettömästi: 1 leipäpala margariinilla, iso kasa viinirypäleitä sekä banaani) ja poika meni nukkumaan.

Ihan hengästyttää. Pitäisi päättää, monelta lähdetään huomenna kaupunkiin poitsun kanssa... Pitää varmaan lähteä jo reilusti aiemmin, voisi poju ottaa päikkärit vaunuissa.
Hitsi kun on tuo vara-auto, pitää ottaa matkarattaat yhdistelmien sijasta. Niissä taas ei pojan ole niin hyvä päiväunia ottaa. Noh, eiköhän siitäkin jotenkin selvitä.